30.9.2008
Екатерина Забродина
"Перенос монумента воину-освободителю в Таллине стал началом падения эстонского государства. Нельзя исключить, что уже через десять лет Эстония может оказаться в составе России..." Неудивительно, что такой прогноз финского историка, доктора общественно-политических наук Йохана Бэкмана стал настоящей "бомбой". Причем еще до выхода его книги "Бронзовый солдат - истинные причины и суть борьбы вокруг памятника". Теперь она издана в Эстонии - пока только на финском. О том, почему Бэкман пришел к столь неутешительным выводам, он рассказал корреспонденту "Известий" Екатерине Забродиной.
вопрос: Выход вашей книги 22 сентября был приурочен к 64-й годовщине освобождения Таллина от фашистской оккупации?
ответ: Именно так. Только власти Эстонии не признают ни фашистскую оккупацию республики, ни ее освобождение Красной Армией. Эстонцы хотят переписать свою историю. Миф о "советских оккупантах", который они придумали, позволяет им проводить политику апартеида в отношении русских.
Ни для кого не секрет, что сегодня это люди "второго сорта" в Эстонии. Они лишены гражданских и политических прав, не могут голосовать на выборах - хотя, как и все, платят налоги! Ведется война против русских детей, которым со школы внушают, что они - "дети оккупантов". Это же настоящий психотеррор! И так называемый демонтаж "Бронзового солдата" с площади Тынисмяги - наглядное воплощение этой политики апартеида, о чем я пишу в своей книге.
"Перенос памятника - начало распада страны"
в: Почему вы решили вернуться к апрельским событиям прошлого года?
о: Начать с того, что уничтожение мемориала началось давно. В 1990-м с площади убрали Вечный огонь, потом уничтожили оригинальные мраморные таблички с именами павших воинов. А в прошлом году добрались до самого памятника и могилы. Причем это сейчас известно, что памятник перенесли на кладбище на окраине города. Но тогда, накануне 27 апреля, никто не знал, что будет с "Солдатом". Было понятно, что его хотят уничтожить. А эксгумация останков воспринималась как оскорбление мертвых.
Естественно, что последовал "русский бунт". Важно понять: в нем были черты восстания, гражданской войны и даже революции. Только после этого правительство Эстонии решило отказаться от уничтожения "Бронзового солдата". Вот сегодня судят нескольких "зачинщиков" тех беспорядков. Но в том-то и дело, что никто ничего не организовывал, все было спонтанно. Действия эстонских властей привели к негативным последствиям в государстве - начался распад Эстонии.
в: Вы не преувеличиваете?
о: Конечно, нет! После апрельских событий эстонское общество окончательно раскололось. Разные группы населения не хотят жить вместе. Интеграция русских уже не происходит. Налицо полный распад общества.
в: Но вы говорите о том, что еще лет десять - и эстонское государство перестанет существовать. На каком основании сделан такой радикальный прогноз?
о: Я не могу делать научных прогнозов на сей счет. Естественно, никаких доказательств у меня нет и быть не может. Это мое личное мнение. Эстония сотни лет находилась в составе России. Естественно предположить, что все может вернуться.
"Путин мне книгу не диктовал!"
в: Москва не раз заявляла, что не претендует на суверенитет бывших союзных республик.
о: Я думаю, что многие в Эстонии сами хотят воссоединения с Россией. Ведь так уже было в 1940 году. Тогда в Эстонии была диктатура Константина Пятса, и эстонцы не стали поддерживать его режим. Республика вошла в Советский Союз, причем мирным путем. Я не исключаю, что ситуация может повториться. Очень многие в Эстонии не хотят жить при нынешнем авторитарном режиме. Сегодня то и дело вспоминают 1937 год - НКВД, аресты, репрессии. Но сейчас в Эстонии - самый настоящий 37-й год!
в: В чем это проявляется?
о: Власти инициируют театральные процессы - наподобие суда над Героем Советского Союза Арнольдом Мери, которого обвиняют в "геноциде". Судят и диссидентов, несогласных с режимом. Люди уже опасаются высказывать свое мнение, боятся арестов, компроматов в прессе. У многих - страх перед спецслужбами. Любой эстонец, критикующий власть, может потерять работу. В атмосфере витает подозрительность, страну охватила шпиономания. Всюду мерещатся русские шпионы.
Меня вот тоже называли российским агентом - говорили, что я веду пропаганду в интересах Москвы! Это ерунда. Я обычный финн, просто работал в вашей стране и поэтому говорю по-русски. Вообще тут многие говорят по-русски. А удалось мне все это написать потому, что я независимый ученый, работаю в университете. Путин мне книгу не диктовал! Между прочим, и до меня несколько серьезных финских ученых и журналистов критиковали Эстонию. Понимаете, мне хотелось устроить хорошую интеллектуальную провокацию. Дать импульс дискуссии, которую сами эстонцы, может, и не смогли бы начать.
"Эстонское общество - одна сплошная фобия"
в: Вы не боитесь, что "интеллектуальная провокация" со столь смелыми прогнозами, наоборот, поднимет волну антироссийских настроений - в эстонском обществе возникнут новые фобии?
о: Да ведь эстонское общество - это и так одна сплошная фобия! Общества как такового нет - есть истерия и постоянный страх. А долго так продолжаться не может. К тому же история с памятником повлияла на международную конъюнктуру. По репутации Эстонии нанесен удар. Она стала большой проблемой для НАТО. Это серьезная организация, и она не хочет конфликта с Россией. Но у нее есть военные обязательства перед членами альянса. Скажите - будет ли кто-нибудь защищать режим апартеида в Эстонии?
Или возьмем Евросоюз. Сейчас и он не может найти общий язык с Россией. Да, у таких стран, как Германия, Франция, Италия, хорошие отношения с Москвой. Но Эстония, Латвия, Польша постоянно стараются ее задеть. Налицо глубокий раскол внутри Евросоюза. И история с памятником, возможно, стала началом его распада. Так что мы пока даже не представляем себе истинного значения этих событий.
18 kommenttia:
Bäckman, minkä takia kopioit Venäjän Kremlistä ohjatun lehdistön "mielipiteitä" tänne, vaikka artikkeli koskeekin sinun kirjaasi? Kremlin, sinun ja Hietasen mielipiteet ovat jo muutenkin kaikkien tiedossa. Paljon mielenkiintoisempaa on, että ne ovat täysin ristiriidassa yleisen käsityksen ja historiantulkinnan kanssa. Kuten mainittu yllä ja alla.
Tällainen maa täällä opettelee Virolle demokratiaa ja tällainen maa on dosentti Bäckmanin mukaan maailman demokraatisin:
Russian Duma elections ‘not held on a level playing field’, say parliamentary observers
Moscow, 3 December 2007 – The State Duma elections in the Russian Federation on 2 December 2007 were not fair and failed to meet many OSCE and Council of Europe commitments and standards for democratic elections, according to an observation mission of parliamentarians from these two bodies.
The observation, bringing together over 70 parliamentarians from 28 countries, was a joint effort of delegations from the Parliamentary Assembly of the Council of Europe (PACE), led by Luc van den Brande, and the Parliamentary Assembly of the Organization for Security and Co-operation in Europe (OSCE PA), led by Göran Lennmarker. The Nordic Council also joins these two bodies in this statement. A broader participation of international observers would have been preferable and could have contributed to greater transparency.
In general, the elections were well organised and observers noticed significant technical improvements. However, they took place in an atmosphere which seriously limited political competition and with frequent abuse of administrative resources, media coverage strongly in favour of the ruling party, and an election code whose cumulative effect hindered political pluralism. There was not a level political playing field in Russia in 2007.
In particular, the following major areas raised concern:
· The merging of the state and a political party is an abuse of power and a clear violation of international commitments and standards.
· The media showed strong bias in favour of President Putin and the ruling United Russia party.
· The new election code makes it extremely difficult for new and smaller parties to develop and compete effectively.
· There were widespread reports of harassment of opposition parties.
The Copenhagen Commitments (5.4), agreed by all OSCE participating states, specifically state that there should be “a clear separation between the State and political parties; in particular, political parties will not be merged with the State”. The Council of Europe’s Code of Good Practice in Electoral Matters (I.2.3) lays down that state authorities must have “a neutral attitude” to the election campaign, media coverage and party and campaign funding.
The extensive use of administrative resources – such as state infrastructure and personnel on the public payroll – on behalf of United Russia is a clear violation of these commitments and standards. Most appointed governors are included on United Russia lists, which is misleading to voters as these senior officials are unlikely to abandon high public office to take up seats in the Duma. The active role of the head of state on behalf of United Russia, in spite of not being a member of that party, turned a parliamentary election into a referendum on the President.
Broadcast media, particularly television, is under almost total state control. President Putin and United Russia dominated the airwaves during the election campaign with overwhelmingly positive coverage. According to monitoring reports, the state-funded media failed in their public mandate to offer balanced and objective coverage and this made it very difficult for the voters to get an accurate and unbiased picture of the political parties and the issues.
The print media have been more dynamic and there have been examples of balanced coverage in several newspapers. However, the print media, in particular the more independent papers, do not reach a wide audience.
The new election law creates a pure proportional list system in which only established political parties can seek election, eliminating the possibility for local and independent candidates to run for office.
The total effect of the new election code makes it extremely difficult for new and small parties to develop and compete effectively. The registration procedure is complicated and requires either a substantial fee or a high number of signatures. The code also contains significant financial disincentives for smaller parties to participate in the campaign. The seven percent threshold and the ban on parties forming electoral blocs discourage the development of new political parties and more pluralistic parliamentary representation.
The pre-election campaign was marked by the authorities’ clampdowns on opposition rallies and demonstrations. Voters were denied an open campaign, as United Russia chose not to participate in political debates, making it more difficult for voters to directly compare the platforms of the various political parties.
There were persistent reports of harassment of opposition candidates, detentions, confiscation of election material, threats against voters and allegations of the potential misuse of absentee certificates. NGOs have faced restrictions on their work, and some also reported they were not allowed to observe the voting at polling stations on election day.
On election day, polling stations seemed well-run, although they were at times crowded. The voting took place in a mostly calm and friendly atmosphere. Election officials were generally welcoming, although the observers experienced some over-zealous policemen. Domestic observers representing various political parties were present in many polling stations.
Observers noticed that people who were not registered and without absentee certificates were allowed to vote. Voting arrangements, such as the use of electronic boxes and voting booths that did not provide adequate privacy, failed to protect the secrecy of the vote. The seals on some ballot-boxes were inadequate. Some international observers faced obstructions to their work – including, in isolated cases, refusal of access.
Contacts:
Klas Bergman, OSCE PA, +7 903 792 4175 or +45 60 10 83 80, klas@oscepa.dk
Angus Macdonald, PACE, +33 6 30 49 68 20, angus.macdonald@coe.int
Nathalie Bargellini, PACE, +33 6 65 40 32 82, nathalie.bargellini@coe.int
Parliamentary Assembly Communication Unit
Tel: +33 3 88 41 31 93
Fax : +33 3 90 21 41 34
pace.com@coe.int
www.coe.int/press
demokraatTisin:
Jälleen: Tällainen maa täällä opettelee Virolle demokratiaa ja tällainen maa on dosentti Bäckmanin mukaan maailman demokraattisin:
http://www.amnesty.org/en/library/asset/EUR46/040/2007/en/dom-EUR460402007en.html
Document - Russia: Human rights concerns: Briefing paper prior to the EU-Russia Human Rights consultations, October 2007
Russian Federation: human rights concerns
Introduction
Ahead of the upcoming EU – Russia human rights consultations, Amnesty International would like to provide background information on several current key human rights issues in the Russian Federation.
This briefing (which is an update of previously submitted briefings to the EU) provides information about the following human rights problems in the Russian Federation:
· The ongoing and persistent impunity for human rights violations perpetrated by state officials in the North Caucasus and in the course of the second Chechen conflict;
· The deterioration of freedom of expression and assembly in Russia, as well as increased pressure on civil society organizations in general and human rights organizations in particular;
· The reported continuing increase in violent racism and apparent police inaction when faced with crimes that have an alleged racist motive;
· The inadequate response by the Russian authorities to violence against women in the family.
In addition, this briefing presents a list of individual cases which we hope you will be able to share with the Russian authorities. We would ask that you request information from the authorities about the current status of investigations into these cases, and any plans for further investigation.
Haluat lyhyitä kysymyksiä, joten esitän sinulle sellaisen:
Onko Euroopan Neuvosto väärässä arvioissaan Venäjästä?
En tiedä onko oikeassa tai väärässä. En ole tutustunut EN:n Venäjää koskeviin arvioihin riittävässä laajuudessa, jotta voisin vastata.
Kukahan Minta 71:lle maksaa palkkaa.Aikaa ainakin tuntuu riittävän kirjoittamiseen.Kun ei itse ehdi kirjoittaa tarpeeksi pistää mukaan kaikenlaisia nettiosoitteita jatkoiksi. Eihän yksi ihminen ehdi kaikkea lukea ja vielä vstailla niihin. Kun sitten hän itse ei edes yritä lukea artikkelia, jota kommentoi.
Ihmettelen myös, miksei "minta" voi formuloida kysymyksiään vaikkapa 10-20 selvän kysymyksen joukoksi, jotka hän lähettäisi minulle sähköpostitse, tai edes laittaisi tänne blogiin. Nyt hänen pitkiin selostuksiinsa on vaikea vastata. Toivoisin myös, että "minta" osoittaisi todisteet siitä, että Neuvostoliitto miehitti Viron. Ei kai kukaan järkevä ihminen voi sellaista väittää ilman todisteita.
1. Bäckman voi yllä tutustua EN arvioon Venäjän demokratiakehityksestä. Koko heidän arvionsa viime vaaleista on kopioitu tähän palstaan.
2. Minä en ole väittänyt,että minulla henkilökohtaisesti olisi todisteita miehityksestä tai sitä vastaan, vaan että Bäckmanin tulkinta on ristiriidassa melkein kaikkien muiden tutkijoiden arvioiden kanssa. Jos 1 lääkäri sadasta on sitä mieltä, ettei tupakointi ole haitallista, ja muut 99 liputtavat varoitustekstien puolesta, niin olen taipuvainen uskomaan viime mainittuja. Bäckmanin "teorioita" ei ilmiselvästi asiatuntijapiireissä pidetä tieteellisesti perustettuina, riippumatta siitä mikä minun henkilökohtainen mielipide on. Sen takia ihmettelen hänen tarvettaan parjata Viroa julkisuudessa "tieteellisin perustein".
Timo Elonen sanoi...
Kukahan Minta 71:lle maksaa palkkaa.
minta vastaa: Ei kukaan, sen voin vannoa Herra Eloselle. Herra Bäckmanin rahoituslähde ja sponsori lienee tässä vaiheessa jo selvä kaikille.
Kysyisin Mintalta, että mikähän se herra Bäckmanin rahoituslähde on ja vannotko senkin.
Vastaisitko myös siihen , miksi tosiaan kirjoitat kommenttejasi täysin tolkuttomasti vain jokaiseen mahdolliseen paikkaan edes hiukkaakaan vilkaisematta tekstiä , jota kommentoit.
Tolkuttomaan epätieteelliseen (siis ei muiden tutkijoiden hyväksymiin) "teorioihin" täytyy vastata kovilla, ts. suurella määrällä faktalla. On vaan sääli, että Bäckman ei pysty omaksumaan kirjoittamiani kommentteja. Voin vannoa sinulle, että olen lukenut kaikki artikkelit täällä, jopa Isvestian soopakirjoituksen. Isvestian artikkelin osalta tiesin toisaalta jo ensimmäisen kappaleen jälkeen, mitä Kremlin ohjenuorassa oleva "objektiivinen" lehti on mieltä Viron tilanteesta. Samat argumentit toistuvat vuodesta toiseen.
Bäckmanin rahoituksesta minulla ei toki ole evidenssiä, mutta mielenkiintoista on, että Tarbeinfon kaveri on vanha venäläinen KGB mies. Ne eivät tunnetusti ole koskaan osoittaneet kovin paljon sympatiaa Baltiaa tai länsimaissa vallitsevaa historiantulkintaa kohtaan.
"teorioihin" = "TEORIAAN"
Mintalle jälleen:
En usko vannomiseesi ,et varmasti ole lukenut Izvestijan artikkelia tai sitten ei luetun ymmärrys toimi.Siis missä kohtaa artikkelia sanotaan mitä mieltä Izvestija on Viron tilanteesta ja mitä mieltä se sitten muka on. Siinä kyllä yhdessä kysymyksessään toimittaja esittää Bäckmanille väitteellisen kysymyksen:"Etteköhän nyt liioittele?"
Miten arvioit tämän haastattelun verrattuna esimerkiksi Hbl:n haastatteluun?
Kun itse olen ikäni tehnyt aputöitä metallialalla, niin minun ei ehkä pitäisi kovin arvioida tieteellisyyttäsi, mutta onko valtiotieteilijöiden keskuudessa tavallista, että mielipiteiden lukumäärä ratkaisee sen mikä on totuus.
Kun itse olen ikäni tehnyt aputöitä metallialalla,... onko ... tavallista, että mielipiteiden lukumäärä ratkaisee sen mikä on totuus.
Tässä miehityskysymyksessä näköjään on. Metalliliitossakin ne, jotka olivat sitä mieltä, ettei Tsekkoslovakiaa miehitetty 1968, jäivät vähemmistöön ja enemmistön mielipiteestä tuli totuus. :)
Siinä mulla toinen tieteilijä,lyö edellisenkin.
Puhumattakaan tästä Elostelijasta, joka ei ole yhdessäkään viestissään ottanut kantaa aiheeseen, tieteestä puhumattakaan, kirjoittajaan sitäkin kiivaammin. Mutta niinhän se oli entisessä Neukkulassakin, tärkeintä ei ollut, mitä sanotaan, vaan kuka sanoo. :)
Voimme valkobandiitin kanssa sopia, että minua saa vapaasti nimitellä. Ei haittaa. Muuten suosittelisin noudattamaan nettikettiä.
En ole vielä päässyt kommentoimaan itse artikkelia, koska olen joutunut kommentoimaan ensimmäistä kommentoijaa. Minta ei ole artikkelia lukenut valoistaan huolimatta. Se selviää hänelle esittämästäni kysymyksestä.
Uskon, että Minta 71 kirjoittaa täällä vakavalla aikomuksella keskustella asiasta. Sitä ei tee valkobandiitti. Olisin tietysti voinut vastata hänelle, että vaikka Lukko hävisi Ässille niin tuomari oli oikeassa. Ei kukaan järkevä ihminen väitä, että enemmistö aina on oikeassa, vaikka ehkä useimmiten olisikin sitä. Ei edes täysin yksimielinen mielipide välttämättä ole totuus asiasta. Mietipä vähän! Oletko tästä tosiaan eri mieltä? Silloin voit ainakin oman logiikkasi mukaan päätellä olevasi väärässä, koska olet vähemmistössä.
Minta 71 ei ole lukenut Izvestijan artikkelia, vaikka vannookin lukeneensa. "Bäckman, minkä takia kopioit Venäjän Kremlistä ohjatun lehdistön mielipiteitä tänne". Artikkeli on erittäin neutraali, eikä esitä mitään omia tai Kremlin mielipiteitä, ainoastaan dosentti Bäckmanin mielipiteitä. Jopa kysymykset ovat poikkeuksellisen neutraaleja, ei mitään johdattelevia tai väittäviä, eikä vastauksia kommentoida mitenkään. Ainoa poikkeus on yhdessä kysymyksessä edelliseen vastaukseen viittaava kommentti :"Etteköhän nyt liioittele". Jos minta viittaisi siihen, että vastaukset eivät ole dosentti Bäckmanin, vaan jotain täysin nurinpäin käännettyä, niin sitä ei minta, enkä minäkään voi tietää. Ainoastaan dosentti Bäckman voi kertoa onko hänen sanomisiaan vääristelty. On tietysti mahdollisuus, että minta on ymmärtänyt jotenkin täysin väärin, mutta sitä en usko. Selvä työtapaturma.
Lähetä kommentti