Johan Bäckmanin Pronssisoturi-kirja on tyylilajiltaan Tulenkantajien tunteen palolla kirjoitettu Synkkä Yksinpuhelu. Siinä yksi suomalainen historioitsija sanoutuu täydellisesti irti suomalaisesta fasistisesta historian kirjoituksesta. Kirjasta riittää ihmettelemistä seuraavaksi 50 vuodeksi.
Bäckmanin kirja sivuaa Viron historian myyttejä, väärennöksiä ja valheita. Viron historiaa käsitellessään hän on joutunut purkamaan samalla auki myös Suomen historian myytit. Suomessa ovat säilyneet sellaiset myytit kuten erillissota, ajopuuteoria ja sotasyyllisyysoikeudenkäyntien laittomuus. Johan Bäckman näyttää kirjassaan, kuinka syyllisiä me suomalaiset oikeasti olimme. Suomessa on omana holokaustin kieltämismuotona sotasyyllisyyden kieltäminen. Viron miehitysmyytti on myrkyttänyt ilmapiirin Suomessa ja on omalta osaltaan vahvistanut käsityksiä sotasyyllisyysoikeudenkäyntien laittomuudesta. Suomalaiset ovat rehabilitoineet sotasyylliset. He ovat suorastaan kansallissankareita. Suomalaiset uskovat, että Risto Ryti joutui vankilaan, koska paha Neuvostoliitto niin halusi, ei siksi, että Suomi oli paha.
Johan Bäckman muistuttaa, että suomalaisilla on tekemättä denatsifikaatio. Pronssisoturi-kirja näyttää erinomaisesti sen, miten natsit ovat Suomessa edelleen vallassa. On hämmästyttävää lukea Hannu Rautkallion isän kohtalosta. Sotarikollisena tuomittu, suomalaisen keskitysleirin vartija Paavo Kallio (myöh. Rautkallio) suoritti vankilassa juristin opinnot ja toimi vankilasta päästyään tuomarina! Myös Max Jakobsonin totuuskomission työn laatu Virossa saa ansaitsemansa arvioinnin. Pronssisoturi on toistaiseksi laajin ja perusteellisin Viron holokaustia käsittelevä teos.
EU:ssa on moraalinen kompassi tähän saakka yksiselitteisesti määrännyt, että Hitlerin kanssa yhteistyö on ollut rikollista. Viron valinnoista vuosina 1939-40 täytyisi muistaa, että Viro valitsi voittajan ja oikeuden valitessaan Neuvostoliiton, kun Suomi valitsi rikollisuuden ja Natsi-Saksan. Suomessa tämä näkökulma halutaan unohtaa. Suomalaisen vasemmiston epäonnistumista kuvaa se, ettei se ole onnistunut puolustamaan Neuvostoliiton merkitystä Viron historiassa. Vasemmisto ei ole myöskään onnistunut puolustamaan YYA:n ja Neuvostoliiton merkitystä Suomen historiassa 1960-ja 70-luvuilla. Tuo edistyksen aikakausi oli suomalaisen yhteiskunnan denatsifikaatiota ja demokratisoitumista. Tällä hetkellä Suomessa pyritään vain mitätöimään kaikki se yhteiskunnallinen edistys, jota 1960- ja 70-luku edustivat.
Englantilainen historian professori Mark Almond on ihmetellyt, miksei natsia saa sanoa natsiksi? Baltian maiden fasisti-ilmiöt ovat räikeitä. Liettuan presidentti Valdas Adamkus on viimeinen natsi Euroopan päämiehenä, Latviassa SS-upseerit on rehabilitoitu ja Virossa entinen pääministeri Mart Laar tekee fasistisista metsäveljistä sankareita. Miksi Itävallassa ei saa olla natsi, mutta Baltiassa saa, Almond kysyy. Suomessa tämä baltilainen fasismin nousu näkyy sotasyyllisyyden kieltämisessä. Johan Bäckmanin Pronssisoturi-kirja on vastaus tähän huutoon. Bäckman ei anna meidän koskaan unohtaa syyllisyyttämme.
LEENA HIETANEN
Puhe pidetty Johan Bäckmanin kirjan julkistamistilaisuudessa Helsingissä 30.9.2008.
6 kommenttia:
JOUDUIN JULKAISEMAAN TÄMÄN TEKSTIN UUDELLEEN HUONON LAYOUTIN TAKIA, MUTTA OHESSA VIELÄ SAAMANI KOMMENTIT:
Marjo sanoi...
"Englantilainen historian professori Mark Almond on ihmetellyt, miksei natsia saa sanoa natsiksi?"
Eihän siitä ole kyse, vaan päinvastoin siitä että ei-natsit leimataan natseiksi vaikkeivat he sellaisia ole. "Alikersantti Hietasta" ei saa muutettua natsiksi, vaikka Bäckman kuinka yrittää.
Miksi Bäckman sellaista yrittää? Ilmeisesti peittääkseen tai ainakin puolustellakseen Stalinin terroria.
Terrori oli terroria, oli sen tekijän ideologia mikä tahansa.
20. marraskuuta 2008 2:07
Johan Bäckman sanoi...
En ole yrittänyt leimata "alikersantti Hietasta" natsiksi enkä ole edes käsitellyt kyseistä henkilöä.
En ole mitenkään yrittänyt peitellä tai puolustella Stalinin terroria, joka oli rikollinen kansanmurha. Se ei kuitenkaan ole perustelu peitellä tai vähätellä Suomen "jatkosotaa", joka oli rikollista tuhoamissotaa kansanmurhineen.
20. marraskuuta 2008 3:47
Juha Molari sanoi...
Voin vakuuttaa, että harva suomalainen on niin selvästi edistänyt Stalinin kriittistä arviointia kuin Johan Bäckman - ainakin jos lukee Beckman instituutin kustantaman erinomaisen kriittisen analyysin Stalinista ja hänen hirmuteoista: Rancour-Laferriere, Daniel 2004. Stalinin psyyke. Psykoanalyyttinen tutkimus. Johan Beckman Institute: Helsinki-Pietari. Aivan käsittämätöntä on väittää Bäckmannin peittelevän ja puolustelevan Stalinin terroria!
20. marraskuuta 2008 5:16
Marjo sanoi...
Bäckman kirjoittaa kirjassaan, että neuvostodesantit toimivat Itä-Karjalssa "natsien selustassa". Koska ko. paikassa ei ollut natseja vaan Suomen armeija, Bäckman väittää sen sotilaita natseiksi, mukaan lukien tuhansia kommunisteja ("alikersantti Hietaset") ja monia juutalaisia.
"En ole mitenkään yrittänyt peitellä tai puolustella Stalinin terroria,"
Mitäpä muuta on kyyditettyjen väittäminen pelastetuiksi, vaikka he tosiasissa olivat kansanmurhan uhreja.
20. marraskuuta 2008 13:14
Marjolle:
En ole väittänyt kaikkia Suomen armeijan sotilaita natseiksi. Eiväthän kaikki Saksan armeijankaan sotilaat olleet natseja. Suomi ja Saksa kuitenkin olivat samassa rikollisessa tuhoamissodassa ideologisia ja rodullisia vihollisia vastaan. Se, että Suomen armeijassa sattui sotimaan muutama juutalainen, ei todista mitään. Poikkeus vahvistaa säännön.
"Kyyditetyistä" osa oli pelastettuja. Kuten Lennart Meri. Oliko hänkin "kansanmurhan" uhri? Sitä paitsi tarkoitin vain kesällä 1941 kyyditettyjä, en 1949 kyyditystä. Sekin oli oikeutettu. Virossa oli tuolloin sisällissota, kuten Marjo varmasti hyvin tietää. Tilanne oli rauhoitettava.
Johan Bäckmanilla on näköjään kaksi erilaista moraalikäsitystä. Martin Niemöllerkin selviytyi keksitysleiristä, mutta ei kukaan keksisi sanoa että Hitler "pelasti" hänet panemalla hänet sinne (hän oli Hitlerin henkilökohtainen vanki).
Jos NL:n kyydityksiä 1941 puolustellaan potentiaalisella vastarinnalla, niin silloin on samalla perusteella puolustettava Itä-Karjalan siviilien panemista leiriin. (Kannatta muistaa, että nimenomaan tuo kyyditys käänsi virolaiset NL:oa vastaan eli vaikutus oli juuri päinvastainen kuin tarkoitus.)
Jos NL:n kyydityksiä 1949 puolustellaan "rauhoittamisella", niin silloin on samalla perusteella puolustettava myös saksalaisten raakaa sotaa NL:n partisaaneja vastaan. Sillä tietenkin virolaisilla vapaustaistelijoilla oli aivan yhtä suuri oikeus puolustaa maataan kuin NL:laisilla.
Partisaanisota oli sotaa ja molemmilla osapuolilla oli oma oikeutuksensa.
Mannerheim laittoi venäläiset naiset ja lapset keskitysleiriin "partisaanisodan" nimissä. Todellisuudessa se oli rotusotaa eli natsilaista tuhoamissotaa. Kuolleisuus oli erittäin suuri ja hallinto välinpitämätöntä.
"Kyyditykset" eli massadeportaatiot ovat eri asia. Todellakin niillä pelastettiin lukuisia ihmisiä. Lue Lennart Meren postuumit muistelmat (Oplatkan toimittama teos). Hän kertoo karkotuajastaan ja tunnustaa viihtyneensä siellä jopa paremmin kuin Virossa tai Berliinissä. Mikä ihmeen keskitysleiri? Sodan aikana olosuhteet Neuvostoliiton sisällä eivät olleet kenelläkään kovin hyvät, kiitos Saksan (ja Suomen) rikollisen tuhoamissodan.
Metsäveljet olivat aikansa terroristeja jotka mm. tappoivat turvallisuusviranomaisia ja heidän perheitään. Heidät oli pakko neutraloida. Ei mikään valtio voi sallia sellaista toimintaa alueellaan. Kyyditys 1949 oli lähinnä heidän syytään. Erona Itä-Karjalaan oli se, että metsäveljet olivat oikeita terroristeja, mutta venäläiset naiset ja pikkulapset eivät olleet terroristeja, ainoastaan väärän rotuisia (Mannerheimin mielestä), joten Suomi laittoi heidät kuolemanleiriin.
Arnold Meri oli suojelemassa karkotuksia Hiidenmaalla. Hän varmisti, että laittomuuksia ei päässyt tapahtumaan. Perhekunnat saivat ottaa paljon tavaroita mukaan. Tämäkin todistaa, että mitään "kansanmurhaa" ei tapahtunut.
Hauska, että Bäckman tunnusti oletukseni oikeaksi: hänellä on tosiaan kaksi eri moraalijärjestelmää. Mikään mitä Stalinin NL teki ei näköjään ole väärin. Ilneisesti ei edes se, että Pätsin lastenlasten hoitaja sai 5 vuoden tuomion "vakoilusta".
Arnold Meri ei mitenkään voinut valvoa "laillisuutta", koska sellaista käsitettä ei NL:ssa yhtä vähän kuin Saksassa edes ollut. Laillisuuden alkeisiin kuuluu, kuten jo Runebergin Maaherra sanoi, että vaimo ei vastaa miehestään.
Lähetä kommentti