SAATANALLISET SÄKEET NATSISMISTA
Johan Bäckman kirjoitti kirjan kansanmurhasta, sen tekijöistä ja salaajista.
Arvio teoksesta Pronssisoturi - Viron patsaskiistan tausta ja sisältö. Tarbeinfo. Tallinna. 2008.
Edward Said on teoksessaan Ajattelevan ihmisen vastuu käsitellyt muun muassa totuuden puhumista. Said menee teoksessaan niin pitkälle, että vaatii intellektuelleja sitoutumaan ikuiseen sanasotaan kaikkein pyhimpinä pidettyjä näkemyksiä ja niitä vartioivia vastaan.
Nämä pyhinä pidettyjen näkemysten ja tulkintojen vartiomiehet ovat aiheuttaneet aikain saatossa mittaamatonta tuhoa, koska eivät ahdasmielisyydessään siedä erimielisyyttä tai vähäisintäkään uutta ja erilaista tulkintaa betoniin valetusta muka-totuudesta. Ehdoton vapaus ajatella ja ilmaista mielipiteitään on älykön tärkein tavoite; sen puolustamisen hylkääminen tai sen perustuksiin puuttumisen sietäminen tarkoittaa älykön tapauksessa oman kutsumuksensa täydellistä pettämistä!
Kirjailija Salman Rushdien Saatanallisten säkeiden sisällöstä voi olla mitä mieltä tahansa, mutta sen puolustamisen voi kuitenkin hyvällä syyllä sanoa olleen ehdottoman tärkeää jo muiden kirjailijoiden, lehtimiesten ja historioitsijoiden ilmaisunvapauteen kohdistuneiden rikkomusten tähden.
Said korostaa, että ilmaisunvapautta ei voi tavoitella yhdellä alueella ja hylätä toisella! Hänen mukaansa jumalallista auktoriteettia puolustavien kanssa ei voi keskustella, sillä auktoriteetilla on tapana iskeä poikkeavia käsityksiä esittäviä älyköitä penin halpamaisin asein.
Yksi viime vuosikymmenten tärkeimpiä kysymyksiä sananvapauden saralla on ollut auktoriteetin kyseenalaistaminen, ellei peräti sen rikki räjäyttäminen. Yksi taistelukenttien kelvottomimpia tapoja on osoitella hurskaasti väärinkäytöksiä muualla ja antaa anteeksi omassa yhteiskunnassa tapahtuvat sanavapausrikkomukset.
* * *
Valtiotieteiden tohtori, dosentti Johan Bäckman tietää mitä on olla betoniin kaiverrettujen historiakäsitysten oikoja. Hänen juuri ilmestynyt teoksensa Pronssisoturi on herättänyt pahaa verta niin, että hänelle on satanut uhkauksia ja törkypostia, ja hänen oikeutensa toimia yliopistossa opettajana on kyseenalaistettu sananvapautta valvovan PEN-järjestön useiden jäsenten toimesta. Häneen on lyöty milloin FSB-miehen, milloin provokaattorin tai kommunistin leimaa.
Mistä tässä "sensorien" kynsiin joutuneessa teoksessa lopulta on kysymys? Sen esittelyteksti toteaa kirjan olevan "jännittävä sukellus Suomen ja Viron historian torjuttuihin muistoihin sekä siihen kevääseen, jolloin Tallinnan Pronssisoturi-patsaasta tuli venäläisen Intifadan symboli."
Pronssisoturi on ennen kaikkea suomalais-virolaisen natsismin kronikka. Bäckman on tehnyt todellisen suurtyön kirjaamalla tähän "natsismin mustaan kirjaan" lähes kaiken mahdollisen. Siinä liikutaan juutalaisten ja mustalaisten kansanmurhan jäljillä niin vankileirien saaristossa Itä-Karjalassa kuin Virossakin.
Bäckman on kuin reportteri, joka kurkkii keskitysleireille piikkilankojen raosta; hän seisoo vastakaivetun haudan äärellä pian ammuttavien housuissa, hän haistelee Virossa teurastettujen juutalaislasten ja -naisten käryäviä ruumiita. Jatkuvasti hän palaa myös kommunistien karmeisiin kohtaloihin natsien kynsissä. Kerttu Nuortevan raiskauksesta ja nöyryyttämisestä on raskasta lukea, vaikka itse tarina pääpiirteissään on tuttu. Pronssisoturi kasvaa joutsenlauluksi fasismia vastaan taistelleille tovereille.
Johan Bäckman ei päästä tappajia helpolla. Hän seuraa heidän jälkiään Islantiin, Australiaan ja Etelä-Amerikkaan. Hän jahtaa armotta heidän jälkeläisiäänkin yhteiskunnan johtopaikoille. Hän viskelee kalikoita, tai oikeastaan kasapanoksia niin että jytisee. Suomalainen lehdistökin saa oman paukkunsa. Kuka Suomessa lietsookaan ryssävihaa? kysyy Bäckman.
Entä onko niin, että vanha virolaissuomalainen natsiyhteistyö Neuvostoliiton ja kommunismin kaatamiseksi jatkuu edelleen usin maustein nyky-Venäjän kampittamisena? Miksi vanhan natsiyhteistyön salaaminen on niin tärkeää? Entä ketkä tätä työtä tekevät ja keitä se hyödyttää?
* * *
Sitten vaihtuu karun dokumentaarinen asiatyyli hullunhauskaksi. Tarton tummassa yössä kiitää musta auto. Sen takapenkillä istuu suomalainen dosentti vierellään natsisymbolein koristeltu täytekakku. Dosentti ja kakku ovat matkalla suomalaissyntyisen juristin natsipippaloille. Siellä esitetään Fritz Hipplerin elokuva Ikuinen juutalainen ja hoilataan kiihkon vallassa Horst Wesseliä. Voi dosentti, joska tietäisit mitä tästä vielä seuraa!
Sitten ovat vuorossa tunnetun virolaisministerin syntymäpäivät, joissa niissäkin on natsiteema. Ja lisää todisteita vyörytetään lukijan eteen. Anna jo armoa, joutuu lukija pyytämään, kun kahun hetket naurunpyrskähdykset vaihtelevat. Juuri tästä järkyttävien kohtausten ja toisaalta iloisen rienauksen vaihtelusta syntyy Pronssisoturin teho. Päällimmäiseksi jää kumminkin ajatus; mihin veljesmaat Suomi ja Viro ovatkaan matkalla? Eräänlaisen dystopian ennustuksestahan tässä on kyse.
Vironvenäläisen vähemmistön oikeuksista Bäckman on erityisen huolestunut. Ovatko vironvenäläiset meidän aikamme juutalaisia ja kommunisteja, tuntuu Bäckman kysyvän. Hän kyseenalaistaa Virossa hellityn miehitysteorian historioitsija Martti Turtolan tapaan. Ja muistuttaa, että miehityspuheilla oikeutetaan venäläisvähemmistön sorto! Aina kymmenenteen polveen saakka, kunhan myytti vain pidetään pystyssä! Neldon Mandela saattaisi hyvinkin allekirjoittaa Bäckmanin ajatuksen apartheid-valtiosta nimeltä Viro.
Pronssisoturi-patsasta puolustanut, uusnatsien surmaama Dmitri Ganin kasvaa kirjan yhdeksi suurimmista sankareista. Hänen työpaikastaan erotettu äitinsä kaipaa edelleen kotiin Dmitriään. Ja jossain Tallinnan kaduilla vaeltelee toisessa maailmansodassa surmatun punakapteenin haamu. Kapteenin ruumis kun pääsi katoamaan patsaan tuhoamisen ja siirron yhteydessä.
Minkä mahtavan proosakirjailijan Suomen kirjataivas onkaan Bäckmanissa menettänyt! Pronssisoturi-kirjan parasta antia vahvan tietopohjan lisäksi on juuri Bäckmanin sujuva kynä ja ilmiömäinen kyky vaihtaa tunnelmasta toiseen. Kysymykset sinkoilevat ja lukija odottaa hiukset pystyssä mihin taitava kirjoittaja hänet seuraavalla sivulla johdattaa.
Bäckmanin rohkeus on ihailtavaa, hän saapastelee haastateltaviensa luo kuin leijonan kitaan ja tekee kiusallisempia kysymyksiä kuin amerikkalainen Michael Moore. Ei ole kaukaa haettua ehdottaa Bäckmanille Pronssisoturi-kirjasta Valtion tiedonjulkistamispalkintoa.
ARTO TUOMINEN
Johan Bäckman: Pronssisoturi - Viron patsaskiistan tausta ja sisältö. Tarbeinfo 2008, sivuja 381.
Tilaa Pronssisoturi-kirja erikoishintaan 20e (sis. pk) osoitteesta pronssisoturi@gmail.com!
2 kommenttia:
Jatkuvasti hän palaa myös kommunistien karmeisiin kohtaloihin natsien kynsissä. Kerttu Nuortevan raiskauksesta ja nöyryyttämisestä on raskasta lukea, vaikka itse tarina pääpiirteissään on tuttu.
Desanttivakoilija Kerttu Nuorteva murtui kuulusteluissa ja ilmiantoi Hella Wuolijoen. Kaiken lisäksi hän kirjoitti kirjan Neuvostokasvatti, jossa muisteli stalinin vankileirejä omakohtaisesti koettuina. Vähemmästäkin stalinistinen tiedonantaja kokee vakavia posttraumaattisia reaktioita. :)
Nuorteva palautettiin sodan jälkeen NL:oon ja tuomittiin siellä uudestaan Siperiaan. Silläkö hänet raiskattiin?
Valkobandiitti ei selvästikään ole lukenut "Pronssisoturi"-kirjaa.
Nuorteva murtui vsta kovan fyysisen ja henkisen kidutuksen jälkeen.
Nuorteva ei kirjoittanut kirjaa "Neuvostokasvatti", vaan sen merkitsi ylös kirjuri. Kirja julkaistiin ilman lupaa muokattuna ja sensuroituna ja Nuorteva oli siitä katkera.
Lue lisää Pronssisoturi-kirjasta.
Lähetä kommentti