Helsingin Sanomien patologinen Venäjä-viha yltyy

Tänään saimme taas esimerkin siitä, mitä Helsingin Sanomien patologisesta Venäjä-vihastaan kuuluisa pääkirjoitustoimitus saa aikaiseksi. Fanaattisena Venäjä-vihaajana tunnettu "riippumaton kolumnisti" Olli Kivinen oli rustannut lehteen tekstin, joka saisi Goebbelsinkin vihreäksi kateudesta. Kivinen sekoittaa loisteliaasti härskejä valheita näennäisanalyysiin, jonka ytimenä on ajatus venäläisistä barbaareina. Loppusivalluksena Kivinen heitti sellaisenkin valheen, että Venäjä olisi rikkonut kaikkia mahdollisia kansainvälisiä sopimuksia. Kivinen rakenteli rasisminsa pohjaksi jonkinlaista keinotekoista itä-länsi -dikotomiaa. Mutta omasta mielestään "riippumaton kolumnisti" on tietysti Suomen paras ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntija.

Tilanne on todella vaarallinen, sillä Helsingin Sanomien piilovaikutus ulottuu kaikkiin Suomen medioihin ja myös poliitiiseen päätöksentekoon. Suomalaisten tajunta saastutetaan hitaasti mutta varmasti russofobisella kiihotuksella. Valtiolaivamme keula tekee raskasta mutta varmaa käännöstä kohti Venäjä-vastaisempaa linjaa. Jyrki Katainen ja Alex Stubb ovat liian nuoria ja naiveja tajuamaan, mistä todella on kysymys. He eivät tiedä, että Venäjä on jo sodassa Suomea vastaan.

Esko Seppänen tuli kaapista vasemmistoliiton kokouksessa ja puhui huolestuttavasta Venäjä-vastaisuuden kasvusta Suomen valtamedioissa. Siinä hän oli oikeassa. Mutta hän ei voi sille yhtään mitään. Suomella on vain yksi todellinen poliittinen johtaja, Aatos Erkko. Helsingin Sanomat esittelee asiat suoraan hallitukselle.

Erityisen vaarallinen Helsingin Sanomien vaikutus on Virossa. Siellä Hesarin russofobiset ja revansistiset tekstit antavat väärän kuvan Suomen ulkopolitiikasta. Suomessa kansa ei ole erityisen Venäjä-vastainen, vaikka Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimitus niin antaakin ymmärtää. Virossa Erkon russofobia otetaan kuitenkin isoveljen antamana neuvona.

Venäjän mitta on tullut täyteen. Gruusia on hyvä ennakkotapaus. Venäjää vastaan kampanjoineet pikkuvaltiot saavat maksaa kalliisti, oli presidentti Medvedevin viesti. Hän sanoikin suoraan, että Venäjä vastaa uhkaajille taloudellisesti, sotilaallisesti ja poliittisesti. Gruusian sota oli myös hänelle eräänlainen entree. Hän lanseerasi itsensä kansainväliselle areenalle rohkeana sotapäällikkönä. Riskit olivat suuret. Venäjä kuitenkin voitti muutaman päivän operaationsa ennen kuin maailma edes tajusi sen alkaneen. Putin varmasti onnitteli oppipoikaansa.

Suomen medioissa ei kerrota Gruusian sodasta juuri mitään. Siellä vain toistellaan samaa, mitä muut ovat kertoneet Internetissä. Tässä ei ole sinänsä mitään propagandistista, kysymys on vain suomalaiselle toimittajalle tyypillisestä laiskuudesta . Olli Kivinen on tästä erinomainen esimerkki. Hän toistaa vain jo kotona ja koulussa oppimiaan suomalaisen ry****vihan kuolemattomia teesejä.

Venäjän medioissa on viime päivinä kerrottu esim. Yhdysvaltain sotalaivojen saapuvan Mustalle merelle, Saakashvilin väärentäneen rauhanehdotusta (hän allekirjoitti eri paperin kuin mistä sovittiin) ja Venäjän joukkojen jäävän rauhanturvaajiksi entisille paikoilleen (ei siis vetäytyvän kokonaan maasta, kuten Condoleezza Rice alkeellisesti määräsi). Lisäksi kerrottiin terrori-iskuista venäläisiä joukkoja vastaan yms. Olipa Tshinvaliin koottuu sotasaaliina saatujen aseiden näyttelykin. Pieni skandaali aiheutui siitä, että Georgia käytti Saksasta hankittuja aseita. Näytettiinpä Venäjän medioissa eräänlainen vertaileva analyysi Prahan kevään 1968 ja Gruusian syksyn 2008 välillä. Siinä tietenkin sanottiin, ettei niitä voi verrata - asian totesivat tsekkiläiset itse. Televisiossa haastateltu euraasialaisen puolueen erittäin tunnettu kiihkokansallinen aktivisti Aleksandr Dugin sanoi: "Jokaisen venäläisen otsaan pitää kirjoittaa: Tankit Tbilisiin!"

Suomi on Viron ja Gruusian kanssa samassa rintamassa sensuroimassa venäläistä mediaa. Venäläisiä kanavia ei enää saa ostettua digiboxiin. Ainoa mahdollisuus on pystyttää oma antenni. Aikaisemmin parikin kanavaa sai vaivattomasti näkyviin yhdellä puhelinsoitolla, mutta yllättäen Venäjä-paketin jakelu lakkautettiin. Kohta Venäjän tv ei varmaan näy enää netistäkään Suomessa.

Mitä Alex Stubbiin tulee, Venäjältä saamieni viestien mukaan häntä pidetään Gruusian puolustajana. Suomen kannalta Stubbin esiintyminen Moskovassa ei siis ollut välttämättä hyvä asia. Syntyi meille vahingollinen käsitys siitä, että olisimme Viron ja Gruusian kanssa samassa Venäjä-vastaisessa rintamassa. Meidät yhdistetään muutenkin aina Viroon, sillä Moskova epäilee suomalais-virolaisia juonitteluita. Mutta on turha luulla, että ulkoministeriön "asiantuntijat" haluaisivat raportoida mistään tällaisesta. Heitä kiinnostaa vain "pohjoinen ulottuvuus" ja suomalaisen yli-ihmisen ylivertaisuus kaikilla mittareilla.

Kukaan ei ole huomannut, että Venäjä on sodassa Suomeakin vastaan. Jostakin syystä Venäjä on päättänyt hävittää yhden tärkeimmistä teollisuudenaloistamme nostamalla puutulleja. Seurauksena on musta syksy 2008. Työttömien armeijat tuskin ymmärtävät nousta kapinaan. Ministerit ja diplomaatit eivät tietenkään ole saaneet mitään aikaiseksi, koska heitä ei asia kiinnosta. Kysehän ei ole heidän työpaikoistaan. Väyrynen heräsi selvittelemään asiaa melko myöhään. Meitä on jälleen kerran siunattu ennätyksellisen vähä-älyisillä poliitikoilla. Se on omaa syytämme, sillä jokaisella kansalla on juuri sellaiset johtajat, jotka he ansaitsevat. Valitettavasti kansa joutuu aina myös maksamaan johtajiensa virheistä.

Myös Saimaan kanavan vuokra on nostettu tähtitieteellisiin lukemiin. Miksi? Venäjällä olisi varmasti varaa myydä puuta Suomelle halvemmallakin kaverihintaan. Mutta se ei sitä tee. Se voisi tehdä, sillä asialla ei ole sille mitään todellista taloudellista eikä poliittistakaan merkitystä. Tuntuu siltä, että Suomi saa nyt maksaa jostakin. Suomalaiset diplomaatit, kenraalit ja poliitikot ovat vuosien varrella osanneet ärsyttää venäläisiä vaatimalla Karjalaa takaisin. Se on kyllä huomattu itänaapurissa. Suomen historian tyhmin poliitikko Riitta Uosukainen on peräti vaatinut Karjalaa takaisin tyhjänä. Hän ei edes ymmärtänyt pyytää anteeksi. Nyt se on jo myöhäistä.