Helsingin Sanomat toivoo sotaa

Tänään sunnuntaina Helsingin Sanomat lähti vihdoinkin odotettuun Venäjä-vastaiseen hyökkäykseen. Pääkirjoitus neuvoi Suomen kansaa siitä, miten Venäjään tulee suhtautua. Venäjä on kuulemma vain ja ainoastaan uhka myös Suomelle.

Pääkirjoitus on tavanomaiseen tapaan röyhkeä sekoitus valhetta ja patologista vihaa. Venäjälle ei anneta asiassa yhtään ymmärtämystä.

Vähän aikaa sitten lueskelin Pronssisoturi-kirjaani varten Kansalliskirjastossa Helsingin Sanomien pääkirjoituksia toisen maailmansoda ajalta. Ne olivat Venäjän suhteen täsmälleen samanlaisia. Niissä kiihotettiin vihaan ja raivoon Venäjää vastaan. Hesari on Venäjää vastaan sodassa, on ollut jo pitkään.

Moni muistaa, miten suuren vahingon Helsingin Sanomien omistaja, päätoimittaja ja ulkoministeri Eljas Erkko aiheutti maallemme ja kansallemme. Paasikivi kirjoitti Erkolle: ”Minun vakaumuk­seni mukaan olet Sinä entisenä ulko­ministerinä ensi sijassa edesvastuussa siitä hirvittävästä onnettomuudesta, jossa isänmaamme ja valtakuntamme nyt on. Poliittisen arvostelukyvyn, riit­tävän kokemuksen sekä perusteelli­sempien tietojen puute ovat suuria vi­kojasi ja se on maamme tähän vienyt.”

Tänään Helsingin Sanomissa on meneillään sukupolvenvaihdos, mikä kiihdyttää Venäjä-vastaista parjausta entisestäänkin. Näin olympia-aikaan pääkirjoitustoimituksen herrat suorastaan kilpailevat siitä, kuka keksii inhottavimman herjauksen Venäjää ja sen kansaa vastaan.

Valtakunnan päälehden väsymätön rasistinen propaganda loukkaa maassamme asuvia venäläisiä, venäjänkielisiä ja myös monia Venäjän ystäviä. Mutta he ovat kyllä oppineet, että on parempi olla hissukseen. Siksi venäjänkielisten tiedotusvälineiden mielenosoitus oli ristitty "kynttilätilaisuudeksi", jossa ei osoitettu edes mieltä minkään asian puolesta.

Miten Helsingin Sanomien kaltaista imperiumia vastaan voi taistella? Kokemus on osoittanut, että "Hesarin" toimittajat eivät kaihda mitään keinoja silloin, kun heidän asemansa on uhattuna. He uhkailevat, järjestävät lehteensä täsmäiskuja ketä tahansa vastaan ja sanovat ja kirjoittavat päin naamaa mitä tahansa. Itse asiass he ovat ainutlaatuisessa röyhkeydessään aika pelottavaa porukkaa.

Vähän aikaa sitten eräs kokenut suomalainen vaikuttajahenkilö kirjoitti minulle Helsingin Sanomien toimittajista seuraavaa: "Tämä porukka ei ole ainoastaan epärehellistä vaan myös paksunahkaista ja ovelaa ja tottunutta kääntämään totuuden ja kritiikin joko merkityksettömäksi tai omaksi edukseen, tai sivuuttamaan sen halveksivasti."

Maailma menee tietysti eteenpäin ilman Helsingin Sanomiakin. Pääkirjoitustoimituksen katkeruus juontaa juurensa siitä, että se ei saanut läpi Nato-vyörytystään. Vuodesta toiseen se jankutti suomalaisille, että maamme kuuluu Natoon. Mutta kansa teki oman johtopäätöksensä asiassa: mitä kovempaa Hesari asiaa tyrkytti, sitä jyrkemmäksi Nato-vastustus kyselytutkimusten mukaan nousi. On silti vahingollista ja maamme turvallisuudelle vaarallista, että suhteettoman suuren leviikin omaava lehti lietsoo kansalaisiin sotapsyykoosia. Julkisen sanan neuvoston pitäisi puuttua asiaan omasta aloitteestaan.

Miten Hesarin saisi hävitettyä maan päältä laillisin keinoin? Ensinnäkin juristiarmeija voisi selvittää yrityksen hajottamista kilpailulainsäädännön avulla. Toinen ja parempi mahdollisuus olisi se, että maakuntalehdet valtaisivat yhdessä alaa pääkaupunkiseudulla jollakin uudella laatulehdellä. Hesarin ongelmana on, kuten Erkko on sanonut, toimittajien erittäin matala ammattitaito.

Toisaalta Helsingin Sanomien maine perustuu paljolti ärsyttävyyteen. Tämäkin kirjoitus on ilmaista mainosta Helsingin Sanomille. Moni kipaisee nyt lukemaan sitä pääkirjoitusta, saattaapa joku käydä ostamassa lehdenkin. Ääri-ideologia myy.