"Ketään ei ole unohdettu, mitään ei unohdeta"

Tämä kuuluisa lause on blogini tunnuskuvassa viroksi. Lause kuvastaa Suuren isänmaallisen sodan kärsimyksiä ja on peräisin Leningradin piirityksen kokeneen Olga Berggoltsin runosta, joka on julkaistu ensimmäisen kerran Leningradin piirityksen uhrien hautausmaan graniittimuistomerkissä. Koska tätä runoa ei ole aikaisemmin suomennettu, olen viime ajat työstänyt suomennosta ja saanut sen viimeinkin valmiiksi. Aion myös julkaista sen Pronssisoturi-kirjassani. Runolla ei ole nimeä. Ohessa Berggoltsin runo kokonaisuudessaan:

Leningradilaiset lepäävät täällä.
Kaupunkilaiset ovat täällä – miehet, naiset, lapset.
Punaisen Armeijan soturit heidän rinnallaan.
Koko elämällään he puolustivat sinua, Leningrad,
vallankumouksen kehto.
Me emme voi tässä luetella heidän jaloja nimiään,
sillä niin paljon heitä on ikuisen graniitin suojissa.
Mutta tiedä, vartija kiven äärellä,
ketään ei ole unohdettu, mitään ei unohdeta.

Teräspanssareihin puetut viholliset murtautuivat kaupunkiin,
mutta armeijaan liittyivät –
työläiset, koululaiset, opettajat, nostoväki,
Ja kuin yhdestä suusta kaikki sanoivat:
«Ennemmin kuolema pelästyy meitä, kuin me kuolemaa.»
Me emme unohda nälkäistä, kylmää ja pimeää talvea neljäkymmentäyksi – neljäkymmentäkaksi,
emme tulituksen raivoa,
emmekä pommitusten kauhua vuonna neljäkymmentä kolme.
Kaupungin joka metri on pommien mylläämä.

Yhtäkään elämäänne, toverit, ei ole unohdettu.
Kun taivas, meri ja maa sylkivät lakkaamatonta tulta,
te teitte päivittäisen urotekonne arvokkaasti ja yksinkertaisesti,
ja yhdessä isänmaanne kanssa
saavutitte voiton.

Joten kuolemattoman elämänne edessä
tällä surun ja riemun kentällä
kiitollinen kansa kumartaa ikuisesti,
Äiti-Venäjä ja sankarikaupunki Leningrad.

--- TILAA KIRJA OSOITTEESTA pronssisoturi@gmail.com ---