Heidi Hautala kukoistaa

Heidi Hautala esiintyi eilen onnesta säteillen FST:n Obs-ajankohtaisohjelmassa. Aiheena oli tietysti tuo kuuluisa Gruusian sota. Heidi näytti nuortuneen muutamassa päivässä 20 vuotta. Syykin on selvä: Heidin kauan kaipaama sota Venäjää vastaan on viimeinkin alkanut.

Olen aiemmin kirjoittanut Heidistä kirjassani "Saatana saapuu Helsinkiin". Heidi on eräs kirjan päähenkilöistä ja esiintyy peräti kansikuvassa. Kirjan julkaisun jälkeen Heidi on parissakin haastattelussa väittänyt, että kirjan ja minun taustalla olisi Venäjän turvallisuuspalvelu. Tämän syytöksen vuoksi valtakunnansyyttäjänvirasto tutkii tällä hetkellä asiaa Heidin (ei siis minun) osalta. Minähän olen kaikesta huolimatta "riippumaton kolumnisti", olkoonkin, että mielipiteeni varmasti herättävät ärtymystä.

Tämä siis tiedoksi. En voi olla Heidin suhteen täysin puolueeton prosessin ollessa kesken.

Heidin mielestä Gruusian sota osoittaa, että hän on ollut oikeassa Venäjä-vastaisessa räksytyksessään. Ei siis ihme, että Heidi oli tilanteeseen erittäin tyytyväinen eikä nalkuttanut Putinille kuten tavallisesti. Heidi on nyt odottavalla kannalla erityisesti Viron suhteen. Meidän pitäisi auttaa heimoveljiä. Siinä minä olen Heidiä edellä, sillä olen kirjoittanut Viron tapahtumista kirjan Pronssisoturi. Sen johtopäätös on, että Viron historia on loppu. Se on ainoa apu, jonka voin heimoveljille tässä tilanteessa tarjota. Heidi haluaisi kuitenkin omalta osaltaan nopeuttaa tuota loppua.

Viron rooli Gruusian sodassa on vielä arvoitus, sillä ainakin Mart Laar oli Tbilisissä jakamassa neuvojaan presidentti Saakashvilille juuri Gruusian hyökkäyksen aikaan. Muutenkin Viro (ja Puola) ovat tukeneet Gruusiaa kaikessa ja ovat siten automaattisesti Venäjän vihollisia. Suomen ei kannata mennä tähän kelkkaan, vaikka venäläiset kansanihmiset pitävätkin Alex Stubbia jonkinlaisena Gruusian asianajajana ETYJ-puheenjohtajuuden vuoksi.

Venäjä antoi tänään vuosisadan kovimmat uhkaukset Puolalle. Venäjä tekee mitä se haluaa. Näemme pian, mihin se johtaa. Päivä päivältä käy selväksi, että kysymyksessä on Venäjän osalta kostokampanja. Nyt maksetaan takaisin kaikki nöyryytykset, joita Gruusia, Puola, baltit ja tietenkin jenkit ovat Venäjälle aiheuttaneet. Venäjä laittaa Gruusiaa täydellisesti polvilleen. Suomikin on tulilinjalla: puutullien tarkoitus on hävittää yksi teollisuudenala Suomesta ja luoda työttömien armeija. Saimaan kanavan vuokra on nostettu tähtitieteellisen korkealle. Investointisuojasopimusta ei allekirjoitettu ja rajalla takkuaa taas.

Myös jenkit pelkäävät Venäjää. Bushin ja Ricen kommentit tulivat jotenkin sordiinolla sodan ollessa melkein ohi. Rice korotti ääntään vasta aseleposopimukse jälkeen. Gruusia oli jenkkien aseistama ja kouluttama maa, joka laitettiin polvilleen parissa päivässä. Se oli jenkeille vakava nöyryytys, etenkin sadoille maassa oleileville amerikkalaisille sotilasneuvonantajille. Heidän neuvoillaan ei enää ole paljon arvoa.

Olisikohan meidän kuitenkin kannattanut edes joskus sanoa yksikin myönteinen sana Venäjän politiikasta? Meillä voisi mennä nyt paljon paremmin. Mutta ei. Helsingin Sanomien herjauskampanja olisi heti iskenyt kiinni politiikkoon, joka olisi sanonut Putinista jotakin myönteistä. Ja muut lehdet olisivat juosseet perässä. Juuri siksi Heidi on saanut mediajulkisuutta rajattomasti.

Heidi on symppis tyyppi. Hän vain vetää tiettyä ohjelmaa, jonka aiheeksi hän on valinnut Venäjän. Tietonsa Venäjästä hän saa äärimmäisen epäluotettavilta tahoilta. Mutta yhden asian Heidi on nyt unohtanut: vaalilauseensa "Venäjän asia on meidän asiamme."

Oli mukavaa Heidi että jaksoit lukea tämän.