Valmistellessani uutta Viron apartheid-oppikirjaa, olen tutustunut Etelä-Afrikan apartheidia koskevaan kirjallisuuteen. Sitä kannattaa lukea, sillä touhu on kuin yksi yhteen Viron apartheidin kanssa. Afrikaansin eli hollannin kielen murteen sana apartheid tarkoittaa erillistä kehittämistä tai eriyttämistä eli juuri sitä, mitä nyky-Virossa kutsutaan "integraatioksi". Kenties paras lähde on Marianne Cornevinin englanninkielinen Unescon julkaisema "Apartheid, valta ja historian väärentäminen". Se sopii täydellisesti Viron tapaukseen. 
Apartheid tarkoittaa rasistisia käytäntöjä koulutuksessa, tieteessä, kulttuurissa ja tiedonvälityksessä, Cornevin kirjoittaa. Apartheid perustuu historian väärentämiseen. Myytit luodaan hallitsevan ideologian oikeuttamiseen. Näin Etelä-Afrikassa eilen, näin Virossa tänään. Ainoa ero on tietysti siinä, että Etelä-Afrikassa vähemmistö sorti enemmistöä, kun Virossa enemmistö sortaa vähemmistöä, mikä on tietysti pahempi asia. "Miksi historia on apartheidin kannattajille pakkomielle", Cornevin kysyy, ja samaa voi ja pitääkin kysyä Viron kohdalla. Apartheidin kulmakivi on herrakansan poliittisen ja taloudellisen ylivallan turvaaminen. Rasismi naamioidaan (niin Virossa kuin Etelä-Afrikassakin) väitteisiin kansojen erilaisuudesta tai uskotteluun siitä, että herrakansa yrittää vain "auttaa" ("integroida") sorrettuja. "Miksi törmäämme niin usein historiallisiin viitteisiin ja legitimointeihin apartheidin kannattajien puheissa?" Cornevin kysyy. Viron ja Etelä-Afrikan apartheidilla on monta yhteistä myyttiä (Cornevinia mukaillen): 1) valheellinen myytti "alkuperäisväestöstä" eli siitä, kuka alueella oli ensin, 2) myytti apartheidin kohteista "siirtolaisina", 3) myytti apartheidin kohteista primitiivisinä hirmuhallitsjoina, 4) myytti oman politiikan puuttumisesta apartheidin kohteen keskuudessa, 5) myytti herrakansasta imperialismin uhreina eikä kolonialisteina jne. Milloin Viro saa totuuskomission?
Suomessakin kirjoitettiin apartheidista aikanaan paljon, vaan ei Viron apartheidistä. Mutta siitäkin vielä kirjoitetaan. "Koko elämä ja arkipäiväisimmätkin elämäntilanteet voidaan tehdä todella vaikeiksi. Sen on todistanut apartheid-järjestelmä täydellistämällä rotuerottelulait passilainsäädännöllä ja eri tyyppisillä poikkeussäädöksillä." Tämä lainaus ei ole Leena Hietasen blogista tai kirjasta, vaan suomalaisten aktivistien kirjasta Apartheid - 5 erää Etelä-Afrikan todellisuudesta.
Katsokaahan tarkemmin alla olevia kirjojen kansia - muuttakaa vain mielessänne sana Etelä-Afrikka sanaksi Viro, niin kaikki vaikuttaa yllättävän tutulta ja läheiseltä.
Totuus Viron apartheidista on vielä kokonaisuutenaan kertomatta. Pelkät kirjat eivät riitä - tarvitaan talouspakotteita ja totuuskomissio - tuomioistuin, jossa Viron apartheid-politiikan syylliset, suomalaiset mukaanluettuna, tuomitaan teoistaan oikeudenmukaiseen rangaistukseen. Leena Hietanen on jo ilmoittanut, että hänen kirjansa Viron kylmä sota ja sen sisältämä henkilöluettelo onkin itse asiassa valmis syytekirjelmä tuota tulevaa oikeudenkäyntiä varten. Totuus on ihana asia. Kiitos Merle että jaksoit lukea tänne asti.
13 kommenttia:
"Ihana totuus"
"Niin kun yleensä propagandateoksissa Bäckmanin kirjassa on yhdistetty totuus, puolitotuus ja suorat valheet" prof. Mikko Lagerspetz Turun Sanomat 24.9.
"Totuus on ihana asia".
No niin olisi!
Lagerspetz on Viron apartheid-politiikan uskollisimpia kannattajia ja suorastaan keskeisiä ideologeja. Hän kieltää kaiken Viroon kohdistuvan kritiikin. Toivottavasti hän joutuu myös joskus vastuuseen apartheid-politiikan järjestämisestä ja tukemisesta.
Nyt Bäckman tosiaan ylittää itsensä. Apartheid tarkoittaa erottelua. Se on siis integraation vastakohta.
Mitä ihmeen pahaa on integraatiossa? Vai onko väärin myös se, että Ruotsi integroi suomalaiset maahanmuuttajat.
On huomionarvoista, että Bäckman joka sentään opettaa oikeustiedettä Helsingin yliopistossa, tyytyy käyttäään Leena Hietaselta opittuja propagandatermejä. Kertaalaan Bäckman ei ole kyennyt käyttämään yhtään ainoaa oikeustieteellistä käsitettä eikä vetoamaan yhteenkään kansainväliseen sopimukseen. Syy on selvä: niistä hän ei saa tukea mielettömille väitteilleen.
Apartheid ei tarkoita vain erottelua vaan erillään kehittämistä.
Integraatio on virolaista uuskieltä ja tarkoittaa todellisuudessa apartheidia. Ei siellä yritetä "integroida" ketään. Apartheidiin tosin kuuluu, että sortava osapuoli selittää itsensä hyväntekijäksi. Siis että "integroidaan", vaikka tosiasiassa ei halutakaan integroida.
Minä en opeta "oikeustiedettä" missään. Olisi myös hauska tietää, mihin "sopimukseen" tässä nyt pitäisi vedota. Marjo on kyllä väärässä väittäessään, että en vetoaisi yhteenkään sopimukseen. Olen esim. Pronssisoturi-kirjassani vedonnut siihen sopimukseen, jolla Viro lupasi Venäjälle kansalaisuuden kaikille. Viro sittemmin rikkoi tämän sopimuksen. Mistä sopimuksista Marjo sitten puhuu?
Hyvä herra Bäckman, Jos sä et tiedä termeja, niin katso sanakirjasta tai tietosanakirjasta. Apartheid ja integraatio on kyllä kaksi eri asia. Tyypillistä Bäckmania: Sanoille annetan mielivaltainen tarkoitus ja ei sitten ihme, että johtopäätökset ovat vääriä.
Ei Virossa kukaan kutsu apartheidia integraatioksi.
Virossa kyllä haluttaisiin, että esim. venäläiset omaksuisivat ne perusarvot , mikä on virolaisilla, oppisivat viron kielen, tulisivat osa sama kultuuria, rakastaisivat sitä maata, missä he asuvat jne. Mutta sitä ei sa tehdä väkisin. Jos ihminen itse ei halu niin ei saa ketään väkisin integroida.Siksi onkin koko integraaatio järjetön. Sen pitäis tapahtua itsestään, sitä ei voi "tehdä" käskystään. Bäckman on oikeassa, että Virossa ei kovin innolla integroida, ja se onkin hyvää, koska integroituminen on asia, mikä tapahtuu itsestään, sitä on mahdoton kiihtyttää.
2.B:"Pronssisoturi-kirjassani vedonnut siihen sopimukseen, jolla Viro lupasi Venäjälle kansalaisuuden kaikille"
Ei semmoista sopimusta ole olemassa. Lähetä sen teksti mulle.Ja Viron kansalaisuuden voi saada jokainen, kuka täyttä ehdot. Ei keneltäkään ole kiellety Viron kansalaisuus siksi , että hän on esim. venäläinen.
Syyttäät koko ajan Viroa apartheidissa, rassismissa ja fashismissa. Voisitko tuoda muutaman näyten?
Marja-Liisa Häyrinen selvitti v. 2000 ulkomaalaisviraston tarpeisiin ulkomaalaisten – erityisesti venäläisten - lasten ja nuorten rasistisia kohtaloita suomalaisissa kouluissa (M-L. Häyrinen, Maahanmuuttajanuori ja suomalainen koulu, Ulkomaalaisvaltuutetun toimiston moniste 1/2000), mutta järkyttävä tulos unohdettiin heti ilmestymisensä jälkeen. Häyrinen totesi yksiselitteisen selvästi sen jonka jokainen venäläisen maahanmuuttajaperheen ystävä tietää karujen tarinoiden perusteellakin: Venäjänkieliset lapset ovat kohdanneet suomalaisissa kouluissa syrjintää. Diskriminointi oli loukannut yksittäisen venäläisen lapsen ihmisoikeuksia epäoikeudenmukaisesti, suvaitsemattomasti vain sillä perusteella, että hän oli saapunut Venäjältä.
Suomessa pyöriteltiin päätä ihan oman ymmärtämättömyyden tähden, kun EU:n komissio huomautti Suomea v. 2002 kielteisestä Venäjä-uutisoinnista. Venäjän suurlähetystön edustajan lausuntoa ja Venäjän duumassa lokakuussa 2004 käytyä keskustelua Suomen Venäjä-suhteista seurattiin huvittuneena, koska Suomessakaan ei selvästi ymmärretä apartheid- ja rasismi- eetoksen vakavaa viakkoutta.
Vuonna 2004 Gallup International selvitti 50 000 haastattelussa yli 60 maassa maakuvaa (Voice of the People 2004: The Image of the United States; 11.10.2004). Saimme lukea häpeäksemme, että yli 60 % suomalaisista suhtautui melko tai erittäin kielteisesti Venäjään, vain vajaa 10 % suhtautui myönteisesti.
VTT, dosentti Inga Jasinskaja-Lahti oli toteuttamassa tutkimusta ”Venäjän- ja vironkielisten maahanmuuttajien syrjäytyminen ja integraatio Suomessa”. Uudempi saman teeman käsittely syntyi v. 2004: K. Liebkind, S. Mannila, I. Jasinskaja-Lahti, M. Jaakkola, E. Kyntäjä & A. Reuter , Venäläinen, virolainen, suomalainen (Gaudeamus). Venäjän- ja vironkielisistä maahanmuuttajista yli 40% oli kokenut työnhaussa apartheid-politiikkaa Suomessa. Työpaikkakiusaamista oli kokenut yli 25%. Kiusaamista harjoittivat työtoverit. Etninen tausta esti työssä ylenemisen enemmän kuin joka viidennen mielestä. Noin 35% oli kohdannut jokapäiväisessä ympäristössään solvauksia, tönimistä ja muuta arkielämän rasismia. Enemmän kuin joka viides oli kohdannut naapureiden taholta rasismia. Noin 20% oli kohdannut asunnon hankinnassa rasismia: vuokralaisen valinnassa etninen tausta häiritsi, pankista oli myös vaikea saada lainaa.
Sosiaalipsykologi Inga Jasinskaja-Lahti ja psykologi Riku Perhoniemi selvittivät v. 2006 ilmestyneessä tutkimuksessaan Maahanmuuttajien kotoutuminen pääkaupunkiseudulla (2006) immigranttien kokemuksia. Integroitumisen ja apartheid-politiikan sukulaisuus näkyy mainitun tutkimuksen uutisoinnissa Helsingin Sanomissa. Riku Perhoniemi on itse arvostellut tuota uutisointia Hesaria vastaan allekirjoittaneen haastattelussa, joka on myös julkaistu v. 2006 (Venäjän kauppatie 6/2006). Hän moitti sitä, että Hesarissa (ja siinä ohessa muutamissa muissa sanomalehdissä) annettiin ymmärtää, että venäläisten kääntyneisyys toisten venäläisten puoleen olisi pääkaupungin alueella ongelma kotoutumisen myönteiselle kehittymiselle! Psykologit eivät suinkaan sanoneet niin tutkimuksessaan! Apartheid-hengessä siis tietty suomalainen media loi vaatimuksia, että venäläiset eivät saa olla venäläisinä onnellisia, vaan heidät täytyy integroida suomalaisiin: Suomalaisuus määriteltiin Hesarin tulkinnassa ”normaaliksi”, venäläisyys poikkeavuudeksi. Ripu Perhoniemi sitä vastoin huomautti lehtijuttuja vastaan, että mainitussa tutkimuksessa ei selvitetty lehdistössä spekuloituja laadullisia kysymyksiä siitä, oliko venäläisillä paljon venäläisiä ystäviä oman seurallisen kulttuurinsa, venäläisen maahanmuuttajaväestön suuren määrän, suomalaisten vihamielisten asenteiden ja venäläisten eristäytymishalun tähden. Tutkimuksessa ilmeni ainoastaan se, että venäläisillä maahanmuuttajille oli runsaasti venäläisiä ystäviä Helsingissä! Venäläisillä oli myös runsaasti suhteita valtakunnan rajojen ulkopuolelle sukulaisiinsa. Ystävyys on yleensä voimavara ihmisten elämälle.
Tutkija, psykologi Riku Perhoniemi painotti haastattelussani, että tutkimuksen lähtökohtana ei ollut tutkimuskysymykseen rakennettua rasismia, jossa luonnollinen pidettäisiin suomalaisuutena. Yhteydet suomalaisiin oli vain yksi kysymys useiden kysymysten joukossa.
Havaitsen, että dosentti Johan Bäckman osaa käsiteanalyysin loistavasti, sillä juuri mainitusta asiasta on käyty pitkääkin keskustelua länsimaisessa kulttuurikeskustelussa ja filosofiassa.
Niin mitäkö Perhoniemi totesi mainitussa tutkimuksessa? Hän totesi, että valitettavasti yli 45 % venäläisistä maahanmuuttajista oli joutunut kokemaan rasismia Suomessa pääkaupunkiseudulla! Suomen antifasistista komiteaa ja valveutunutta dosenttia tarvitaan sekä Baltian alueen ja Suomen epäoikeudenmukaisuuksien paljastamiseen!
Ketään ei ole unohdettu eikä mitään unohdeta.
Kai Bäckman nyt sentään tuntee ne kansainväliset sopimukset, jotka koskevat hänen yliopistossa opettamaansa aihetta?
Molarilla ovat nyt käsitteet sekaisin. Apartheid oli Etelä-Afrikassa valtion virallista syrjintäpolitiikkaa, ei yksityisten ihmisten asenteita.
Ja nyt puhutaan Virosta, joten miksi tutkimukset koskevat Suomea? Jos tarkoitus on vertailla, kannattaisi vertailla, miten Ruotsissa kohdeltiin suomalaisia siirtolaisia. Mutta ahkerat ihmiset ovat sielläkin pärjänneet. Paljon riippuu omasta halusta sopeutua.
Apartheid esiintyy historiallisena paikallisesti määriteltynä vääryytenä 1800-luvulta alkaen Etelä-Afrikassa mutta apartheid on myös käsitteellistynyt mentaaliseksi malliksi ihmisen suhteesta omiin haluihin, fantasioihin ja toiseuteen.
Tällöin voidaan puhua yhä jatkuvasti ajankohtaisesta apartheid-ideologiasta, joka rakentuu traditionaaliseen historiografiaan ja tiettyyn ideologiseen järjestelmään. Tästä jälkimmäisestä näkökulmasta mainittua ilmiötä on tarkasteltu paljonkin. Vasta äskettäin Lontoosta sosiaalipsykologian laitokselta Derek Hook on käsitellyt vasta äskettäin apartheid-ideologian fantasmaattista palkitsevuutta asianosaisille sortajille esimerkkinä aparheidin mielestä. Cotzee hyödyntää analyysissään Lacanin psykoanalyyttisiä käsitteitä (halu, Toinen, fantasia, objet petit a, vieraantuminen, ero). Derek Hook: Fantasmatic Transactions: On the Persistence of Apartheid Ideology. Subjectivity (2008) 24, 275–297.
Olen hyvin käsitteiden merkityksistä, niiden historiallisesta ja merkitysten laajentamisesta sekä maailmalla käytävästä ajanmukaisesta keskustelusta.
Kun puhutaan Viron rasistisesta mytologiasta, tällöin on mielestäni aiheellista katsoa myös peiliin Suomessa: Suomi ei ole lainkaan puhdas vastaavasta rasismista. Ehkäpä liian monen suomalaisen kokema "ryssäviha" on juuri syynä, miksi Virossa tapahtuvaa ryssävihaa vähätellään. Miten sitä naapurin syntejä kehtaa moittia, kun omassa silmässä on oikea tukki?
"Toivottavasti hän joutuu myös joskus vastuuseen apartheid-politiikan järjestämisestä ja tukemisesta."
Toiveissa toverituomioistuimet?
"Saimme lukea häpeäksemme, että yli 60 % suomalaisista suhtautui melko tai erittäin kielteisesti Venäjään, vain vajaa 10 % suhtautui myönteisesti."
Onneksi teitä perverssejä häpeilijöitä on vain nuo 10%.
Lähetä kommentti