Perverssi russofobia kukoistaa

Sofi Oksaselle on satanut tänä vuonna palkintoja, joten Finlandia oli melkein väistämätön paha. Tämä vain todistaa siitä, miten suuri merkitys russofobialla on tämän päivän suomalaisessa kirjallisuudessa. Samalla se vahvistaa käsitystäni suomalaisen kirjallisuuden erittäin matalasta tasosta. Minkälaisia olivat muut ehdokkaat, jos ainoa oikea valinta oli Oksanen?

Oksasen brändi on miehitysporno eli valheellinen kuva Viron historiasta. Asetelma ei ole sen kummempi kuin virolaista naista raiskaava venäläinen KGB-mies, joka kirjassa vaihtuu välillä venäläiseksi mafiamieheksi. Kerronnalla on siis ainakin kaksi tasoa. Tämä on Viron "neuvostomiehityksen" eräänlainen symboli. Muita teoksen piirteitä ovat juonen puuttuminen, kerronnan yksitoikkoisuus, sisällön latteus ja mitäänsanomattomuus yms.

Olen aikaisemminkin kutsunut tätä roskaa miehityspornoksi. Mutta vasta tuore Image-lehti kertoi asiasta totuuden: "Oksanen on kertonut avoimesti fetitismistöään: häntä kiehtoo kaikki, mikä liittyy vankeuteen, esineellistämiseen ja avuttomuuteen. Siksi hän lumoutuu esimerkiksi korseteista, vankiloista, sidonnasta ja piiskoista."

Asia on selvä: Oksasen himo suoltaa miehityspornoa kertookin hänen omista seksuaalisista perversioistaan. Kyse on sadomasokismista, joka on saanut "historiallisen romaanin" muodon. Tässä on jotakin uutta! Pornografisoitu russofobia on merkittävä kirjallinen innovaatio. Harri Haanpäätä tulee vain onnitella. SanomaWSOY kertoo myyneensä kirjaa nyt 20 000 ja vielä toisen mokoman lisää. Apuna oli Finlandia-palkinto, jonka myönsi saman yrityksen entinen ja vähän nykyinenkin työntekijä.

Oksasen kirja ei kuitenkaan ole mitään muuta kuin perinteistä virolaista fasismia. Kysymyksessä on Hatespeech, kiihotus kansanryhmää vastaan, vaikkei Sofi sitä ehkä itse tajuakaan. Russofobia on kuitenkin asian ydin eli venäläisten leimaaminen raiskaajiksi, kiduttajiksi ja murhaajiksi. Oksanen surffaa aikamme ksenofobian aallonharjalla. Valitettavasti hän on itse maireasta palkintohymystään päätellen liian naivi ymmärtääkseen tilannettaan. 

Neuvostoliitossa ei ollut koskaan naisten sortoa - siellä naisten asema oli hyvä, ja naisten nykyisetkin oikeudet Suomessa tai maailmassa ovat paljosta velkaa Neuvostoliitolle. Kuten myös Suomen itsenäisyydestä olemme paljosta velkaa Leninille - ja Stalinille. Mutta nykyisissä Venäjä-vastaisen törkeän informaatiosodan olosuhteissa Neuvostoliiton historia pitää väärentää. Eniten siitä hyötyvät Haanpää ja muut sedät, jotka nyt rahastavat Oksasen miehityspornolla. Mitä seuraavaksi, ehkä samanlainen sadomasokistinen fantasia miehitetystä Neuvosto-Suomesta? Harmi vain että Ilkka Remes on tyhjentänyt tämä sadistipajatson jo paljon aikaisemmin - voitot kilahtivat Erkon pussiin. 

Suomalainen kuten virolainenkin media ja kirjallisuus ovat vääntyneet natsimoodiin. Se on jäänyt ikävästi päälle. Jari Tervon russofobiaa ei tällä kertaa palkittu, mutta Sofi oli hyvä sijainen. 

Tervo ei sittenkään yrittänyt tarpeeksi: hänen russofobiansa ei ole tarpeeksi perverssiä. Jos hän sotkisi siihen omat mahdolliset epänormaalit seksuaaliset fantasiansa, Finlandia saattaisi irrota. Vaikuttaa kuitenkin epäilyttävästi siltä, että Jari on tavallinen heteromies. Mutta ehkä Haanpää keksii hänen käyttöönsä jonkun sopivan perversion. Ehkä Mannerheimin ja eläimiinsekaantumisen voisi yhdistää suureksi historialliseksi romaaniksi? Maistuisi ihan Sofi Oksaselta. 

Oksasen kirja oli alunperin kehno näytelmä, jonka erikoisuus oli kesken näytöstä ulos kävelleiden suuri määrä. Sen ilmeinen esikuva taisi olla Angelika merihädässä. Mutta nyt pelkkä romanttinen roska naisille ei riitä. Siihen on ehdottomasti sotkettava seksuaaliset perversiot mukaan. 

Ystäväni Leena Hietanen Tallinnasta kirjoitti hetki sitten Finlandiasta kuultuaan minulle seuraavan meilin: "Virolaisella fasismilla menee lujaa Suomessa, paremmin kuin Virossa. Natsimoodi on nyt saastuttanut suomalaisenkin kirjallisuuden." Nyt virolaista fasismia legitimoidaan suomalaisella kirjallisuudella. 

Eikä tässä vielä kaikki. Myös Imbi Paju on kirjoittanut samaan sadistiseen fantasiaan perustuvan kirjan Torjutut muistot. Nyt Sofi ja Imbi ovat yhdessä julkaisemassa ensi maaliskuussa kirjaa Kaiken takana oli pelko - Kuinka Viro menetti historiansa ja miten se saadaan takaisin. Luulisi kuitenkin, että Sofi ja Imbi eivät ole täysin varmoja itsestään. He ovat kuitenkin naisia, ja kuten tiedetään, naiset ovat viisaampia kuin miehet. Jokin heitä epäilyttää, varsinkin tämä pikku kirjoitukseni häiritsee heitä aivan suunnattomasti. 

Erittäin kiinnostavaa on sekin, että Virossa tällainen roska ei menisi kaupaksi. Siellä sivistyksen perinteet ovat kuitenkin vähän syvemmällä saksalais-venäläis-neuvostolaisessa maaperässä, Kaplinskin orienttiharrastuksia unohtamatta. Siksi Imbi Pajun, Iivin ja muiden pitää tulla levittämään miehityspornoaan Suomeen. 

Elämme kiinnostavia aikoja. Pelkkä rasismi ei riitä. Tarvitaan myös perverssiä rasismia. Finlandia on nyt annettu perverssille russofobialle. Mitä seuraavaksi? Miten virolaisen fasismin voittokulku maailmalla estetään?