Ihana totuus

Valmistellessani uutta Viron apartheid-oppikirjaa, olen tutustunut Etelä-Afrikan apartheidia koskevaan kirjallisuuteen. Sitä kannattaa lukea, sillä touhu on kuin yksi yhteen Viron apartheidin kanssa. Afrikaansin eli hollannin kielen murteen sana apartheid tarkoittaa erillistä kehittämistä tai eriyttämistä eli juuri sitä, mitä nyky-Virossa kutsutaan "integraatioksi". Kenties paras lähde on Marianne Cornevinin englanninkielinen Unescon julkaisema "Apartheid, valta ja historian väärentäminen". Se sopii täydellisesti Viron tapaukseen. 

Apartheid tarkoittaa rasistisia käytäntöjä koulutuksessa, tieteessä, kulttuurissa ja tiedonvälityksessä, Cornevin kirjoittaa. Apartheid perustuu historian väärentämiseen. Myytit luodaan hallitsevan ideologian oikeuttamiseen. Näin Etelä-Afrikassa eilen, näin Virossa tänään. Ainoa ero on tietysti siinä, että Etelä-Afrikassa vähemmistö sorti enemmistöä, kun Virossa enemmistö sortaa vähemmistöä, mikä on tietysti pahempi asia. "Miksi historia on apartheidin kannattajille pakkomielle", Cornevin kysyy, ja samaa voi ja pitääkin kysyä Viron kohdalla. Apartheidin kulmakivi on herrakansan poliittisen ja taloudellisen ylivallan turvaaminen. Rasismi naamioidaan (niin Virossa kuin Etelä-Afrikassakin) väitteisiin kansojen erilaisuudesta tai uskotteluun siitä, että herrakansa yrittää vain "auttaa" ("integroida") sorrettuja. "Miksi törmäämme niin usein historiallisiin viitteisiin ja legitimointeihin apartheidin kannattajien puheissa?" Cornevin kysyy. Viron ja Etelä-Afrikan apartheidilla on monta yhteistä myyttiä (Cornevinia mukaillen): 1) valheellinen myytti "alkuperäisväestöstä" eli siitä, kuka alueella oli ensin, 2) myytti apartheidin kohteista "siirtolaisina", 3) myytti apartheidin kohteista primitiivisinä hirmuhallitsjoina, 4) myytti oman politiikan puuttumisesta apartheidin kohteen keskuudessa, 5) myytti herrakansasta imperialismin uhreina eikä kolonialisteina jne. Milloin Viro saa totuuskomission? 

Suomessakin kirjoitettiin apartheidista aikanaan paljon, vaan ei Viron apartheidistä. Mutta siitäkin vielä kirjoitetaan. "Koko elämä ja arkipäiväisimmätkin elämäntilanteet voidaan tehdä todella vaikeiksi. Sen on todistanut apartheid-järjestelmä täydellistämällä rotuerottelulait passilainsäädännöllä ja eri tyyppisillä poikkeussäädöksillä." Tämä lainaus ei ole Leena Hietasen blogista tai kirjasta, vaan suomalaisten aktivistien kirjasta Apartheid - 5 erää Etelä-Afrikan todellisuudesta.

Katsokaahan tarkemmin alla olevia kirjojen kansia - muuttakaa vain mielessänne sana Etelä-Afrikka sanaksi Viro, niin kaikki vaikuttaa yllättävän tutulta ja läheiseltä. 

Totuus Viron apartheidista on vielä kokonaisuutenaan kertomatta. Pelkät kirjat eivät riitä - tarvitaan talouspakotteita ja totuuskomissio - tuomioistuin, jossa Viron apartheid-politiikan syylliset, suomalaiset mukaanluettuna, tuomitaan teoistaan oikeudenmukaiseen rangaistukseen. Leena Hietanen on jo ilmoittanut, että hänen kirjansa Viron kylmä sota ja sen sisältämä henkilöluettelo onkin itse asiassa valmis syytekirjelmä tuota tulevaa oikeudenkäyntiä varten. Totuus on ihana asia. Kiitos Merle että jaksoit lukea tänne asti.

Parjauskampanja ei ottanut tulta

Ohessa kaksi Ylioppilaslehden mielipidekirjoitusta, jotka ovat vastineita kiihkokansallisten virolaispiirien yrityksiin saastuttaa Helsingin yliopisto Viron apartheid-politiikan tyyppisellä russofobisella mielipidesorrolla. Tarkoitus oli estää kriittinen ja objektiivinen Viron oikeuspolitiikan tarkastelu Helsingin yliopiston opetuksessa. Hankkeen takana oli Iivi Anna Masso, Viron apartheid-politiikan virallinen äänitorvi Suomessa. Hänen mielestään Viron oikeuspolitiikasta on olemassa vain yksi totuus ja sen mukaan Viron on erittäin mallikelpoinen "oikeusvaltio". Onneksi akateeminen vapaus peri Massosta voiton. Tilanne oli silti poikkeuksellinen: ensi kertaa historiassa ulkomaalaiset kiihkokansalliset piirit vaativat yliopisto-opetukseen ennakkosensuuria ja yrittivät levitää yliopisto-opetukseen institutionalisoitunutta rasismia. 

Mutta taistelu ei ole vielä ohitse. Iivi Anna Masso ja hänen kollegansa Imbi Paju, Kulle Raig ja "suurlähettiläs" Merle Pajula jatkavat sinnikästä työtänsä saastuttaakseen suomalaisen yhteiskunnan russofobialla ja levittääkseen apartheid-politiikkaansa pienillekin paikkakunnille. Työt eivät siis antifasisteilta lopu. 

Niitä kaikenikäisiä suomalaisia, jotka haluavat osallistua antifasistiseen toimintaan mm. Viron apartheid-politiikan levittämistä vastaan, pyydetään osallistumaan vastaperustetun Suomen Antifasistisen Komitean toimintaan. Lisätietoja: suomenantifasistinenkomitea@gmail.com. 

Kesknädal kirjoittaa Pronssisoturista

Viron oppisitiopuolueen Keskerakondin ("Keskustapuolue") pää-äänenkannattaja Kesknädal ("Keskiviikko") on aloittanut suoranaisen kampanjan Pronssisoturi-kirjan puolesta. Lehdessä julkaistaan joka viikko pitkiä otteita kirjasta ja kommentoidaan sitä muutenkin laajasti. Ohessa sarjan ensimmäinen kirjoitus 12.10.2008:

Kesknädal on tietenkin poikkeus, sillä muissa Viron muissa medioissa herjauskampanja Pronssisoturi-kirjaa vastaan jatkuu entiseen malliin. Eesti Ekspress haukkuu kirjaa sivun jutussa ja väittää Bäckmanin kirjoittavan "kuin koiria pakoon juokseva jänis". Kuvaksi Eesi Ekspress on valinnut toimittaja Leena Hietasen otoksen, jossa dosentti Bäckman haastattelee Neuvostoliiton Sankari Arnold Mereä. Kyseinen kuva on julkaistu useissa lehdissä, mm. Izvestijassa. 

Ruotuväki-lehti Pronssisoturista

Yksi lukuisista Pronssisoturi-kirjan arvioista on nyt ilmestynyt myös Ruotuväki-lehdessä, joka on puolustusvoimien uutislehti. Tämä lämmittää mieltäni erityisesti siksi, että olen itse Ruotuväki-lehden entinen varusmiestoimittaja vuodelta 1991. 

Olen muuten siitä harvinainen tutkija, että olen esiintynyt sekä Suomen puolustusvoimien uutislehden Ruotuväen, että Venäjän puolustusvoimien uutislehden Punatähden (Krasnaja zvezda) sivuilla. Nämä lehdet ovat muuten aika erilaisia. Niissä on täysin eri meininkin. Siitä huolimatta minä olen mahtunut molempien sivuille.

Operaatio Ahtisaari

Jokin aika sitten minuun otti yhteyttä suomalainen henkilö, joka tiedusteli halukkuuttani osallistua kiinnostavaan hankkeeseen. Hän esitti seuraavan suunnitelmaan: Nobel-komitea haastetaan Norjassa oikeuteen Nobelin testamentin loukkaamisesta. Ahtisaaren palkitseminen näet loukkaa Nobelin viimeistä tahtoa, jonka mukaan palkinto pitäisi jakaa rauhaa ja aseistariisuntaa edistäneelle henkilölle. Kuten mm. tuoreesta Voima-lehdestä ilmenee, Ahtisaari ei mitenkään täytä Nobelin testamentin ehtoja. Kun Nobel-komitea siis haastetaan Norjassa oikeuteen, palkinto voidaan peruuttaa (ainakin joksikin aikaa), eikä Ahtisaari pääsekään noutamaan prenikkaansa. Soittajan mukaan olisi kunnia-asia suomalaisille, että juuri me puolustaisimme Nobelin viimeistä tahtoa, kun hän ei enää itse voi sitä tehdä. Sitä paitsi asia saisi paljon kansainvälistä huomiota. Pidin suunnitelmaa kiinnostavana, mutten osannut sanoa mitään varmaa. Vähän ajan kuluttua sama henkilö soitti uudelleen ja kertoi luopuneensa hankkeesta, joka kuitenkin olisi liian kallis. Mikäs siinä. Kyllä me tiedämme totuuden ilman haasteitakin.

Soome dotsendi "Saatanlikud salmid" (3. osa)

KESKNÄDAL, 26. november 2008

Johan Bäckman "Pronssisoturi. Viron patsaskiistan tausta ja sisältö", tõlge lk. 45–47. 

  

Tõnismäelt Õlimäele

 

Eesti kaitsejõud panevad värskelt maast kaevatud sõjavangid enampakkumisele. Omaksed tulevad oma sugulastele järele, et viia nad viimsele koduteele, tõsi küll, alandava DNA-uuringu järel. Tõnismäele maetuist alampolkovnik Kulikov jätkab teekonda Jaroslavli, kapten Brjantsev Gukovosse Rostovi lähedal, leitnant Volkov Tverimaa Karjalasse Kašinisse, vanemseersant Hapikalo Poltaavasse Ukrainas ja meditsiiniõde Jelena Varšavskaja Jeruusalemma. Nende sõjateele on lisandunud veel üks lahing.

 

Tõnismäe ainus naiskadunuke Jelena Varšavskaja maetakse maailma vanimale kalmistule Jeruusalemma Õlimäel Oskar Schindleri enda kõrvale. Maailmas levivad lood Jelena lühikeseks jäänud eluteest. Tema Poola juutidest vanemad olid oma Moskvas sündinud tütrele andnud õigupoolest nimeks Lenina. Üks nõukogudeaegne filmikatkend tõestab, kuidas 10-aastane Lenina ronib Lenini mausoleumi tribüünile ja vahetab mõne sõna Stalini endaga. Emakeelena jiidišit kõnelnud Leninast kasvas meisterlik tšellist, aga ta läks vabatahtlikuna rindele. Lenina sai suvel 1944 haavata Viiburi all ja ta saadeti Tallinna. Leninal oli kombeks öelda: "Kuul ei taba nii väikest." Ega tabanudki. Õhurünnaku ajal kukkus Lenina auto jõkke ja neiu uppus. Tallinnas oli veel pikka aega Varšavskajale pühendatud muuseum ja temanimeline kool, aga enam ei ole.

 

Varšavskaja on esimene Jeruusalemmas sõjaväeliste auavalduste saatel maetud Punaarmee sõdur.  Matused korraldatakse Jeesuse taevasseminemise ja uue tulemise kohal Ameerika Ühendriikide iseseisvuspäeval. Kohal on nii elavad kui ka surnud maailma juudid. Venemaa ülemrabi Berl Lazar ütleb: "Lenina Varšavskaja on juudi rahva uhkus, ja tema matmine Pühale Maale on suur au Iisraelile." Venemaa saadik Iisraelis Pjotr Stebni omakorda tõdeb: "See on sügav auavaldus nende Nõukogude sõjaväelaste mälestusele, kes andsid oma elu, päästes Euroopat natsismi käest. Meie keerulisel ajal on veel rahvaid, kes suudavad säilitada ajaloolist mälu."

Lazar lisab: „Varšavskaja toodud ohver on tänase tseremoonia sümbol. Ta läks julgelt lahingusse, mõistes, et tal on vähe lootust ellu jääda, aga ta teadis, et pole midagi tähtsamat teiste elude päästmisest. See on hea eeskuju kogu maailmale ja juudi rahvale. Neid, kes tõid suuri ohvreid teiste heaks, ei tohi kutsuda okupantideks.“

 

Õhustik Jeruusalemmas on selline, et tundub, nagu Lunastaja ise on avanenud taevast haaranud Lenina käest ja tõstnud ta kõrgustesse – nagu Stalingi oli haaranud Lenina käest Punasel väljakul. Õlimäel tekib tunne, et Eestit kui sellist pole olemas. Kadunud on Ansipi, Ilvese ja Kaasiku laim joodikuist varaste ja selle kohta, nagu oleks Varšavskaja olnud omade vägistatud ja tapetud prostituut. Eesti ja Ansip ei tundu enam sobivat sellesse maailma. Kättemaksjate ridadesse on astunud ka juudid ja nende maailmaorganisatsioonid ning ka taevased väesalgad.

 

Kui presidendid, peaministrid, patriarhid, rabid ja Soome rahvasaadikud on kõnelnud, antakse lõpuks sõnajärg põhupõhjast leitud soome ajaloolasele. Soomes esindab parimat Eesti tundmist professor Martti Turtola, kes vihastas eestlased välja oma Konstantin Pätsi ja Johan Laidoneri elulugudega. Tõsi küll, eestlased vihastavad kõigi raamatute peale, mis käsitlevad nende ajalugu. Turtola lööb omakorda ühe naela Ansipi kirstu, võib-olla tema raamatutele osaks saanud kehva vastuvõtu pärast Eestis: „Tallinna märuli põhjustas Eesti valitsuse rumal poliitika. Monument oleks pidanud jääma oma kohale. Rahva kaks osa on ässitatud teineteise vastu. Kui varem polnud tõsiseid konflikte, miks tahetakse selliseid luua nüüd?! Ma ei usu, et märulit mahitas Moskva.“ Mõni aasta varem oli Turtola põrutanud Eesti presidendile Lennart Merile: „Kuidas üks riik võib vaadata realistlikult ja ausalt tulevikku, kui tema minevik põhineb salatsemisel ja valedel?!“

 

Turtola terve mõistuse ilmutus läks talle kalliks maksma. Talle virutati Tallinnas koduõuel vastu pead ja rahakott pandi pihta. Pätsi-raamatu esitluse eel Tallinnas saabus korraldajaile telefonitsi kellegi eesti mehe ähvardus, et ta laseb Turtola õhku. Eestlaste-poolset tagasisidet andes nimetas Eesti ajalooprofessor Mati Graf professor Martti Turtolat „vaimuhaigeks või diletandiks“. Eesti ajaloo uurija Anton Weiss-Wendt on ju kirjutanud: „Tuleb tõdeda kurba tõsiasja, et Eestis täiesti puudub akadeemiline diskussioonikultuur.“

 

Punktiks i peal on kogenud Tallinna-korrespondendi Leena Hietaneni kommentaar pogrommijärgsest Tallinnast: „Ainult kuritahtlikult rumal rahvas võib viia ennast olukorda, milles eestlased on nüüd.“

Ka Soomes oleva Eesti Instituudi juhataja Jürgen Rooste kirjutab oma luulekogus „Tavaline eesti idioot“:

                Ma olen härra tahtejõuetu pask

                Tavaline eesti idioot

                Hämaramaalt

                /---/

                kuidas mul läheb

                vastan: sitasti

                nii nagu eestlasel ikka

 

Järgmisel korral võtame ette raamatu peatüki „Judenfrei“, mis hõlmab enam kui veerandi teose kogumahust ja milles Johan Bäckman kummutab Eestis levinud arusaamu selle kohta, et Saksa okupatsiooni ajal ei osalenud kohalikud eestlased juutide tagakiusamises. Ühtlasi osundatakse rööbiti Eesti sündmustega Soomes samal ajal pead tõstnud juudivaenulikkusele ning antakse üheselt hukkamõistev hinnang Soome osalusele Hitleri Saksamaa sõjakäigus Nõukogude Liidu vastu, sealhulgas soomlaste enda Karjalas loodud koonduslaagritele. Järgmise osa pealkiri on „Kuidas eestlased andsid sakslastele juute välja“.

 

[pildiga esiletõste]

„Õnneks aga ei ole Soome kirjamees raamatu järgi otsustades kaugeltki mitte nii mitmekülgse arsenaliga nagu kas või EdgarSavisaar. Teosest ilmnev sõnaosavus ulatub ehk paiguti kusagile Heimar Lengi paremate päevade kanti. Siinkohal väike kergendusohe: kui uskuda kapo hinnangut, et tegu on otseselt Vene propagandistiga, siis hakkab ju lausa kahju Vene maksumaksjast, kelle naftadollareid sellele armetul tasemel propagandale kulutatakse.“

See on katkend nii Johan Bäckmani kui ka möödaminnes Keskerakonda halvustavast Argo Ideoni paskvillist „Infosõjapunane demagoogiasupp“, mis ilmus 13. novembri Eesti Ekspressilisas „Kohver“.

 

 Järgneb

Pronssisoturi-tv-kanava avattu

Youtubessa on avattu Pronssisoturi-aiheinen tv-kanava, jota jatkuvasti kehitetään. Videot tuottaa Suomen Antifasistinen Komitea. Nyt tarjolla on runsaasti uutta faktatietoa Viron apartheidista, miehitysmyytistä ja venäläisten sortopolitiikasta:

http://www.youtube.com/results?search_query=leena+hietanen&search_type=&aq=f