Vastine Turun Sanomille

Turun Sanomat 30.9.2008

Historian julkista käyttöä tutkittava

Ari Niemen kolumnissa ”Monen dokumentin dosentti” (TS 25.9.) annetaan ymmärtää, että minun tai muiden tutkijoiden tulkinnoissa historiaa voitaisiin käännellä miten tahansa. Yleensä uusien tulkintojen syntyyn liittyy kuitenkin tutkimuksellinen tausta ja kehittely. Nykyisin tutkitaan myös yhä enemmän sitä, mihin ja miksi historian tulkintoja tarvitaan ja miten niitä käytetään.

Virossa vahvasti liioiteltua ja vääristeltyä tulkintaa ”neuvostomiehityksestä” käytetään vähemmistön sortamiseen. Kuten pitkäaikainen TS:n kirjeenvaihtaja Leena Hietanen muotoilee, Viron miehitysmyytti on kiihotusta kansanryhmää vastaan. Sillä on psykologinen funktio: vähemmistöstä halutaan tehdä epäluotettava valtaväestön silmissä ja heille yritetään valaa jo lapsesta saakka heikko itsetunto. Heitä syytetään miehittäjiksi ja kyydittäjiksi, siis väkivallantekijöiksi. Jopa sotilastukikohdan entinen siivooja saa kuulla olevansa ”sotilaseläkeläinen” eli miehittäjä.

Ari Niemi voi vitsailla ”historian tulkinnoilla”, mutta asia on silti vakava. Kysymys on sortopolitiikasta. Miehitysmyytin julkinen käyttö on hyvin kaukana siitä, mitä todella tapahtui Viron liittyessä Neuvostoliittoon. Tästäkin on paljon uutta suomalaista ja virolaista tutkimustietoa. Martti Turtola ja Magnus Ilmjärv ovat hyvin yksiselitteisesti todenneet, että kysymys ei ollut miehityksestä. Jostakin syystä kukaan ei ollut halukas puolustamaan Konstantin Pätsin seisahtunutta hallintoa, Viron armeijaa ei koskaan tarvinnut edes riisua aseista.

Mutta Viron miehitysmyytin kiistäminen ja Viron rikollisen apartheid-politiikan tuomitseminen eivät mitenkään tee tyhjiksi neuvostovallan tekemiä ihmisyyden vastaisia rikoksia. Niistäkin on puhuttava, kuitenkin liioittelematta. Esimerkiksi ”kyydityksistä” on puhuttu vahvasti liioittelemalla. Monelle vuoden 1941 kyyditys eli joukkokarkotus merkitsi pelastusta, kuten puolelle Viron juutalaisista. Jopa natsit kirjoittivat, että neuvostovalta pelasti puolet Viron juutalaisista Venäjälle. Viron holokaustissa loput Viron juutalaisista tapettiin, asialla olivat virolaiset vapaaehtoiset.

Johan Bäckman

Dosentti, Helsingin yliopisto

Vastaus Harri Raitikselle

Suomen Viro-yhdistysten liiton puheenjohtaja Harri Raitis ottaa kantaa Pronssisoturi-kirjaani toistamalla myyttejä Viron "neuvostomiehityksestä". Vihamieliseen valtaukseen viittaava miehitys-sana on väärä, sillä neuvostototukikohdat perustettiin Viroon kahdenvälisten sopimusten perusteella. Kesäkuussa 1940 Postimees-sanomalehti otsikoi: "Neuvostoliiton uusien osastojen saapuminen Viroon alkoi. Kaikki on sujunut rauhallisesti ja hyvässä järjestyksessä". 

Suoranaisen väärän tiedon Raitis esittää väittäessään, että Viron armeija riisuttiin aseista. Kun Viro liittyi Neuvostoliittoon kesällä 1940, Viron armeija jäi aseisiin ja suurin osa sen upseeristosta ja aliupseeristosta virkoihinsa. Vangitsemisiin ryhdyttiin vasta Saksan hyökättyä. Punaiseen Armeijaan liitetty Viron armeija jatkoi elämäänsä melko itsenäisenä ja vapautti Viron natsimiehityksestä syksyllä 1944. 

Raitis viittaa kesän 1941 joukkokarkotuksiin eli "kyydityksiin". On totta, että suuri joukko ihmisiä siirrettiin sodan jaloista Venäjälle. Se oli oikea ratkaisu sodan kynnyksellä. Jokainen valtio puhdistaa sodan uhkan alla rintamalinjansa epävakaista elementeistä. Sitä paitsi moni virolainen pelasti tällä tavoin nahkansa. Venäjälle pelastautuivat niin Georg Ots kuin Lennart Merikin, joista emme ehkä muutoin olisi kuulleet mitään. Myös puolet Viron juutalaisista pelastettiin Venäjälle. Presidentti Konstantin Päts vietiin salonkivaunussa Leningradiin illalliselle hotelli Astoriaan ja sieltä Ufaan, missä perheelle annettiin kotiapulainenkin. Ylipäällikkö Laidoner vietiin perheineen Penzaan. Siellä perheelle annettiin lukaali valtion laskuun ja kenraalille maksettiin eläke. Kyyditys ei siis merkinnyt varmaa kuolemaa, suorastaan päin vastoin. 

Viron nykyisen valtion olemassaolo perustuu "miehitysmyytille". Sitä käytetään Viron venäläisen vähemmistön poliittisen, taloudellisen ja kulttuurisen aseman heikentämiseen. Venäläiset leimataan "miehittäjiksi", vaikka monilla venäläisillä suvuilla ja perheillä on Virossa vuosisatainen historia. En voi muuta kuin ihmetellä Suomen Viro-yhdistysten liiton puheenjohtajan heikkoa ja vanhoihin klisheisiin pohjautuvaa historiantuntemusta.

Johan Bäckman

Dosentti

Helsingin yliopisto

Avoin kirje Suomen PEN-klubin jäsenille

Syvästikunnioitetut Suomen PEN-klubin jäsenet!

Ainakin kaksi Suomen PEN-klubin jäsentä, Iivi Anna Masso (joka tietääkseni on jäsen, joskaan ei täysin varmasti) ja lisäksi Sofi Oksanen, ovat lähestyneet yliopistoani ja kansainvälistä mediaa vaatimuksilla rajoittaa sanomiseni vapautta työpaikallani Helsingin yliopistossa. Masso ja Sofi ovat allekirjoittaneet "avoimen kirjeen", jonka mukaan antaisin "väärää" tietoa historiasta ja näin ollen luennointini yliopistolla pitäisi estää. Tosin tarkempaa näyttöä siitä, missä ja milloin tämä "väärä" tulkinta olisi esitetty, en ole saanut. Kuitenkin he väittävät, että jo mahdollinen "väärä" tulkintani historiasta olisi perusteena sille, että en saisi luennoida yliopistolla ollenkaan.

Peruskirjanne mukaan PEN-klubin jäsenet "sitoutuvat vastustamaan kaikkea ilmaisun vapauden tukahduttamista omassa maassaan ja yhteiskunnassaan". 

Tiedustelen kohteliaimmin teiltä, onko siinä teistä mitään omituista, että sananvaputta vaalivan PEN-klubin jäsenet (tai ainakin yksi jäsen) lähtevät oikein urakalla tukkimaan erään suomalaisen kirjailijan suuta? Miten tämä sopii PEN-klubin vaalimiin sananvapauden ihanteisiin? Eikö PEN-klubin ja sen jäsenten ennemminkin pitäisi lähteä tukemaan kirjoitus- ja opetustyötäni ja vaalimaan myös minun sananvapauttani? 

Tämä on erityisen omitusta siksi, että juuri äsken samainen Sofi nosti PEN-klubin avustuksella metelin jäätyään erään pietarilaisen runoillan ulkopuolelle. Kysymys oli kuulemma venäläisestä sensuurista, kun Sofin ei annettu avata suutaan Pietarissa runoilijana. Suomen PEN-klubi otti yhteyttä oikein ministeriin, joka korjasi asian. 

Nyt samainen Sofi on kuitenkin ilmoittanut avoimen kirjeen kautta Helsingin yliopistolle ja maailmalle, että minun suuni pitäisi sulkea kyseisen yliopiston tiloissa.

Miten tämä sopii ajamiinne ihanteisiin?

Pyydän PEN-klubia hyvin pikaisesti ottamaan kantaa asiaan ja kertomaan, ajaako klubinne myös virallisesti ainakin yhden tai miksei kahdenkin jäsenenne minulle yliopistossani ajamaa puhe- ja esiintymiskieltoa. Onko PEN-klubi sen kannalla, että historiasta ja nykyajasta on vain yksi tulkinta?

Kunnioittavasti,

Johan Bäckman

Dosentti

Helsingin yliopisto

Kansalaispalautetta Pronssisoturi-kirjastani

Olen saanut seuraavanlaista kansalaispalautetta: 

Arvoisa Herra Bäckman!
Haluan kiittää teitä julkaisuistanne, jotka tuovat rohkeasti esiin vaietut tosiasiat Venäjän sekä Viron tilanteesta. Olen lukenut kirjanne ”Saatana saapuu Helsinkiin” ja se on todellakin täyttä asiaa hienosti kirjoitettuna.
Vielä en ole saanut käsiini uusinta teostanne ”Pronssisoturi”, mutta olen seurannut mielenkiinnolla siitä noussutta keskustelua. Odotan innolla, että saan kirjakauppaan tilaamani kirjan nopeasti. Uskon, että teos ei tuota pettymystä. Olen vieraillut useasti Virossa ja jokaisella matkalla olen käynyt Tallinnan vapauttajien muistomerkillä. Patsaan siirron ja sitä edeltäneiden tapahtumien  jälkeen en ole enää pitänyt mielekkäänä matkustaa Viroon.
Mielestäni osoitatte ihailtavaa rohkeutta kertoessanne totuuden kipeistäkin kysymyksistä, vaikka todenpuhuminen tietyistä asioista ei olekaan ”muotia”. Teidän mielipiteenne ja tapanne sanoa asiat ovat kuin raikas tuulahdus tässä ummehtuneessa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä. Suuret kiitokset!
Toivotan Teille menestystä työssänne ja voimia muutoinkin. Te ette ole yksin. Meitä kanssanne samaan tapaan ajattelevia on Suomessakin paljon, vaikka emme saa nykytilanteessa helposti ääntämme kuuluviin.
Toivon, että saamme jatkossakin nauttia terävän kynänne tuotoksista!
Ystävällisin terveisin:
XXXXXXX

Johan
Du har ordnat med en riktig storm. Tänk så ovilliga vissa "intellektuella" är att verkligen diskutera! De vill inte ha diskussion, de vill endast se sina fördomsfulla aggressiva teser upprepade.
Allt oftare citeras det finsk ryska forumet i olika sammanhang. Det är nog dags att parera: Varför har ni La Russophobe på er hemsida, ni som arbetar för mänskliga rättigheter och mot rasism?

XXXX

Terve,

 

Lähetän sinulle - tiedoksi - alla olevat kaksi kirjoitustani. 

 

"Minähän en sävellä Pravdaa varten"

Kirjarovioiden ja kieltolistojen paluu "demokratiaan" on ollut jo jonkin aikaa ounasteltavissa. USA:ssa informaation vapautta on monin laein ja käytännöin rajoitettu, verukkeena suojautuminen "sivistynyttä maailmaa" vastaan hyökkäävältä "terrorismilta".

Naapurissamme – Venäjällä ja Baltian tasavalloissa – todellista toisinajattelua ei juuri suvaita. Joidenkin suomalaisten älyköiden lyöttäytyminen mielipidepoliisien seuraan ei oikeastaan yllätä.

Valtion palkkaamat jumalopin "tutkijat" ovat vuosien ajan kertoneet ihmisille ties mitä kaikkea - sekä opetuksessaan että varsinkin extra-muros-toiminnassaan. Tässä vapaa-ajattelija Jussi K. Niemelällä olisi kyllä voinut olla sarka kynnettävänään!

Eräs suomalaisista allekirjoittajista on sukua Hitlerin Saksaa jatkosodassa liehitelleelle ulkoministerillemme, mikä ei luonnollisestikaan saa tarkoittaa "guilt by association" (jota kirjoittajat tosin mielestäni itse eivät riittävästi karta). Anna Rotkirch ei tietääkseni ole vaatinut jatkosotaa kaunistelleiden "tiedemiesten" potkimista oppituoleiltaan.

- - - - -

Berliinin Opernplatzilla pystytettiin vuonna 1933 rovio, jossa tuhottiin 20.000 nidettä – mukana Heinen, Mannin, Marxin ja Remarquen kaikki teokset.

Suuresta Šostakovitšista kerrotaan (muistaakseni Solomon Volkovin sinänsä kiistellyssä kirjassa), että hän tokaisi: "Minähän en sävellä Pravdaa varten!" kun hänet arvosteluin, uhkailuin ja mestaroinnein haluttiin savustaa musiikkijärjestöistä ja sävellystyöstä.

"Käsikirjoitukset eivät syty" (рукописи не горят) on kuuluisa repliikki vainotun kirjailija Bulgakovin romaanissa "Mestari ja Margarita".

Kun Andrei Saharov oli 1968 "samizdatina" julkaissut esseensä edistyksestä, rauhanomaisesta rinnakkainelosta ja älyn vapaudesta hänet temmattiin pois siihenastisesta tutkimuksestaan, "valtiolle vaarallinen" kun oli.

Vuonna 1953 yhdysvaltalaisen senaattori Joseph McCarthyn kommunistivainot huipentuivat pitkän "kommunistimielisten kirjailijoiden" luettelon julkiseen esittämiseen. Lyhyeksi aikaa karismaattinen ja viinaan menevä McCarthy onnistui saamaan pauloihinsa koko valtion johdon.Presidenttikin lausahti:

"En näe, että liittohallituksen tulisi sallia kirjoja, joiden sisältönä on hallituksen tuhoaminen. Sellainen olisi hulluuden huippu."

Mccarthyismin vaikutus esimerkiksi yliopistoihin oli syvä ja pitkään pysyvä. Jonkun kuuluisan historioitsijan kirjasta luin kerran (1990-luvulla) vertauksen mccarthyismin ja 1800-luvulle saakka vallinneen orjatalouden välillä:

"Riittää kun pieksee muutamia yksilöitä. Muut tajuavat mistä on kyse ja pysyvät aloillaan."

Toisin kuin McCarthy aikoinaan Bäckmanin päätä vadille vaativilla kirjoittajilla ei (ainakaan vielä) ole valtiota talutusnuorassaan - joten luvassa voi olla herkullisen tasaväkinen väittely siitä, mikä on valhetta, mikä totta.

Itse en ole Bäckmania lukenut, mutta tiedän joidenkin ilmiantokirjeen laatijoiden olleen hanakoita unohtamaan Viron menneisyyden kipukohtia. "Old habits die hard."

- - - - - - - - - - 

"Der wildgewordene Kleinbürger"

Jag är ointresserad av att förbättra världen eller få människor att ta reson; ointresserad (nuförtiden) av att ens skriva för andra än mig. Ibland behöver man dock fästa någonting på papperet, mest för att klara ut hur man reagerat.

Jag vet alltså icke (repeat: icke) vad docenten Bäckman skrivit som får dig att hysteriskt gripa till skymford.

Men låt mig ponera att grundstriden gäller de estniska beslutsfattarnas rätt att behandla Estlands ryssar som Untermenschen. (Det är träffande  att säga "apartheid" om det är denna behandling som menas.)

Alla som någon gång vistats i Tallinn vet att ryskan är osynlig i gatubilden. Men majoriteten av alla som utför "lägre" arbeten talar ju ryska sinsemellan!

Språklig förödmjukelse, otänkbar i moderna demokratier – ja, t.o.m. i Finland.

Också vi finländare avkrävs – som er "tropp" krävt, i statsnyttans = finlandiseringens namn – acceptans av denna bedrövliga chauvinism.

Man anser att vi skall förstå – och många "förstår" tyvärr! – att de ryskspråkiga måste hunsas för att de är ryssar och därför "haft makten".

Men de ryssar som nu kölhalas i Estland - och en del andra likasinnade odemokratiska länder - har varit undersåtar i en diktaturstat där de ingenting hade att säga till om!

Skuldbeläggandet av SUKP (där det lokala ledargardet var ester) har blivit ett skuldbeläggande av... ryssar. Bekvämt. För en totalitarist.

Ryssarna! Över 95 procent av dem oskyldiga till hur landet regerades. Åtminstone långt oskyldigare än Andrus Ansip och en stor del av den estnisktalande gräddan!

För Samuel Johnson var, som du nog minns, patriotismen "the last refuge of a scoundrel".

Desto intressantare har det varit att läsa ditt (XXXXXXs) samvetsömma  bagatelliserande av "mammors gamla synder"*).

Mediestalinisterna i Finland hade ju faktiskt mediemakt – i årtionden – vilket är mer än de förhatliga ryssarna i Reval, Hapsal och Narva hade.

Visst har jag själv – godmodig som jag är – för något år sedan offentligen velat dra ett streck över radiostalinianernas grova försök att styra och ställa över informationen. (Man har ju sett ännu värre saker.)

Men  "stalinism" är en läggning och ett sinnelag. En del figurer omkring oss är in- och utvända stalinister. Jag har inte  någon orsak att ändra karakteristiken bara för att de ytligt sett börjat hylla "andra" andliga centra, "nya" käpphästar.  Om man ylar med vargarna är man "stalinist". Punctum.

Den totalitära attityd jag avser innefattar också din egen bornerade ängslan att ens höra frågor, om svaren inte redan ingår i den för tillfället högljuddaste gruppens katekes. Du lägger systematiskt benen på ryggen så fort du får den oskyldigaste fråga! Du vill helt enkelt inte diskutera. Inte ens Bäckman diskuterar du – det är liksom bekvämare att var ute i offentligheten och härja, tillsammans med andra likadana.

Jag drar slutsatsen – den är visserligen hemsk, men väl känd från tidigare generationers stalinistiska argumentering - att du inte ens läst Bäckmans bok utan bara ordnat in dig i ett vargflocksbeteende. 

Till den stalinistisk-hitleristiska läggningen tror jag inte man föds; man förvärvar den genom att sluta sitt sinne. Med tiden, när man börjar bli gammal (som du), står förloppet inte längre att hejda.

En öppnare läggning bevarar mig från ditt oblida (eller blida, hur man nu vill) öde, i det att jag alltid vill förkovra mig. Det är mitt högsta nöje. Även om konservatismen tilltar med åldern, förblir man den man varit.

*) Kristina Rotkirch

Viktig anmärkning:

Jag är inte dummare än att jag ser de genomgripande skillnaderna mellan nazism, en våldslära, och kommunism, en föga realiserbar strävan att framhäva det bästa hos människan.

Jag talar ju nu om en mentalitet, om dig, om "småborgaren som löper amok" för att citera Trotskij.

mvh

XXXXX

Pronssisoturi-kirja saatavana kaikista kirjakaupoista

Pronssisoturi-kirja on nyt saatavana kaikista hyvinvarustetuista kirjakaupoista Suomessa!

Kirjan esittelyteksti:

Kun Viron hallitus hävitti Tallinnan vapauttajien muistomerkin ja kaatoi sitä vartioineen Pronssisoturi-patsaan huhtikuussa 2007, Tallinnassa roihahti venäläinen kapina. Riiasta Vladivostokiin kaikui huuto: virolaiset ovat fasisteja! Dosentti Johan Bäckmanin kirja on jännittävä sukellus Suomen ja Viron historian torjuttuihin muistoihin sekä siihen kevääseen, jolloin Tallinnan Pronssisoturi-patsaasta tuli venäläisen Intifadan eli kansannousun symboli.

Kirjan tiedot:

JOHAN BÄCKMAN:

PRONSSISOTURI - VIRON PATSASKIISTAN TAUSTA JA SISÄLTÖ

Kustantaja:	Tarbeinfo
Painosvuosi:	20080922
Sidosasu:	nidottu, pehmeäkantinen, 381 sivua
Kieli:	SUOMI
ISBN13:	9789985972175
Kuntoisuus:	UUSI
Toimitusaika 4-8 arkipäivää SAATAVANA KAIKISTA HYVINVARUSTETUISTA KIRJAKAUPOISTA JA NETTIKIRJAKAUPOISTA!

Kutsu tiedotustilaisuuteen

Dosentti Johan Bäckmanin kirja ”Pronssisoturi – Viron patsaskiistan tausta ja sisältö” (Tarbeinfo 2008) esitellään Suomen tiedotusvälineille Helsingissä tiistaina 30.9. kello 13.00 Vltava-ravintolan 4. kerroksessa Havel-kabinetissa, osoite Elielinaukio 2, Helsingin Rautatieaseman vieressä.

Dosentti Bäckmanin Pronssisoturi-kirjasta on käyty kuumaa keskustelua Viron medioissa jo kolme viikkoa. Kirjaa on käsitelty myös kaikilla Venäjän valtakunnallisilla tv-kanavilla. Bäckman pitää kirjassaan Pronssisotilaan siirtoa suurena virheenä ja puhuu jopa ”Viron historian lopusta”.

Tilaisuudessa esiintyy myös kirjan kustantaja, Tarbeinfo Oy:n kustannuspäällikkö ja Venäjän kirjailijaliiton pääsihteeri Vladimir Iljashevitsh.

Lisätietoja: Johan Bäckman, p. 040 503 5474, e-mail johan.backman@helsinki.fi

Keskustelua kirjasta: http://pronssisoturi.blogspot.com

Arvostelukappaletilaukset: pronssisoturi@gmail.com

Neuvostomiehitystä ei ollut

Otsikko virolaisessa Postimees-lehdessä 18.6.1940: NEUVOSTOLIITON UUSIEN OSASTOJEN SAAPUMINEN VIROON ALKOI. Alaotsikko: KAIKKI ON SUJUNUT RAUHALLISESTI JA HYVÄSSÄ JÄRJESTYKSESSÄ. Itse juttu kertoo seuraavaa: 

Sunnuntaina 16.06. Viron ja Neuvostoliiton hallitusten saavuttaman täydentävän sopimuksen mukaisesti, neuvostojoukkojen sijoittaminen alkoi varhain maanantaiaamuna niille sovittuihin uusiin asuinpaikkoihin. Viron alueelle jo vastavuoroisen avunantosopimuksen perusteella aiemmin sijanneet Neuvostoliiton yksiköt saivat maanantaiaamun kuluessa useiden rajanylityspaikkojen kautta täydentäviä lisäjoukkoja. Kaikkien Neuvostoliiton sotaväen osien liikkuminen ja uudelleensijoitus on tapahtunut hyvässä järjestyksessä tehtyjen suunnitelmien mukaan ilman välikohtauksia. Hallitus on edelleen vakuuttunut, että kaikki kansalaiset suhtautuvat hyväntahtoisesti kaikkiin uusiin järjestelyihin, säilyttäen uudessa tilanteessa rauhallisuuden ja järjestyksen ja tehden jokaipäiväistä työtään normaalisti.

Mikä ihmeen "miehitys"?

Vastine Helsingin Sanomille 26.9.2008

Historiaa pitää saada tutkia

Muutaman virolaisen ja suomalaisen mielipidevaikuttajan avoimessa kirjeessä Helsingin ylipiston johdolle minut rinnastetaan holokaustin kieltäjään, koska olen julkaissut Viron historiaa kriittisesti ruotivan kirjan. Rinnastus on omituinen, sillä Pronssisoturi-kirjaani sisältyy ensimmäinen seikkaperäinen kuvaus Viron holokaustista eli juutalaisten ja romanien kansanmurhasta Virossa toisen maailmansodan aikana. Virossa murhattiin fasistimiehityksen aikana 1941-1944 ainakin 125 000 syytöntä ihmistä, heidän joukossaan kaikki Viron juutalaiset ja romanit.

Kirjassani käsitellään myös Viron liittäminen Neuvostoliittoon sekä kyyditykset sekä arvioidaan näihin liittyviä tulkintoja. Toisin kuin Viron medioissa on väitetty, kirjassani ei ennusteta Virolle loppua kymmenen vuoden sisällä eikä suositella Viron liittymistä Venäjään. Saamani tiedon mukaan moni kirjeen allekirjoittajista ei ole tutustunut kirjaani.

Avoimen kirjeen allekirjoittajien yritys puuttua opetustyöhöni yliopistolla on selvää stalinismia. Jokaisella on oltava vapaus esittää tulkintansa historiasta ilman vainotoimia tai vaatimuksia pysyttäytyä vain yhdessä tulkinnassa. Historia ei pyri lopulliseen totuuteen vaan argumentoituun debattiin. Vain totalitäärisissä maissa poliitikot voivat puuttua yliopisto-opetuksen sisältöihin.

Johan Bäckman

Dosentti

Helsingin yliopisto